Pokerus the coastal town

~ Valinta on sinun ~
 
PääsivuFAQKalenteriHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Roadkill / Ponyta

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Bitti



Viestien lukumäärä : 300
Join date : 28.11.2015
Ikä : 22
Paikkakunta : Joensuu

ViestiAihe: Roadkill / Ponyta   La Marras 28, 2015 6:40 pm




Nimi: Roadkill
Kutsutaan: Roadkill, Raato
Laji: ponyta
Tyyppi:  
Sukupuoli: ori
Suuntautuminen: aseksuaali
Ikä: 17v

Jengi: toistaiseksi jengitön
Asema/työ: kiertelevän kaupustelijan vetojuhta


//______ // ______//


Tämä pieni ja jämerä pakkaus nimeltä Roadkill omaa muutoin sopusuhtaisen rakenteen lajitovereidensa kanssa, mutta ulkoiset piirteet ovat kokeneet kovia. Se tulee jo erittäin selväksi, kun katsoo orin pärstää: vasemmanpuoleista silmää koristaa pahalaatuinen glaukooma, joka itsessään verottaa nuorukaisen näkökykyä huomattavasti. Roadkill ei näe kyseisellä silmällä hyvin, muttei se ihan sokeakaan vielä ole. Valkoinen rihmasto peittää ruskeaa iristä varsin karmivan näköisesti. Näkökenttä hämärtyy ympäriltä ja keskipiste tuntuu niin sanotusti ”ylivaloittuvan”. Kaikenlaisia oireita ilmenee liki päivittäin, vaan niihin ponyta on jo ehtinyt tottua.
Toisena tuleekin sitten tuon turpavärkki, jota otsan kohdalla koristaa rikkoutunut arpikudos. Ponytan vaaleuden vuoksi kudos on yleensä ainoa minkä huomaa kaukaa, mutta todellisuudessa Roadkillin pääkallo pilkistää läpi kaikkien nähtävillä. Siinä muinoin koreillut avohaava on nyt menneen talven lumia ja nahka on lopulta jättänyt uusiutumasta. Se ei millään tavalla haittaa orin elämää, sillä näkyvä kallo ei tuota enää päivittäisiä kipuja tai muita ongelmia. Erittäin vahvat migreenikohtaukset ovatkin sitten asia erikseen.

Roadkill omaa säkäkorkeutta vaivaiset 95cm ja suhteellisen vahvoista koivista huolimatta muu kropasta on luisevaa ja kylkiluut paistavat läpi. Eipä ponytaa kovin kauniiksi pysty kutsumaan näiden piirteiden ansiosta, mutta ainakin liekkiharjas jaksaa roihuta entiseen tapaan. Orin kermanvärinen turkki koostuu erittäin lyhyistä karvoista, jotka tuntuvat pehmeiltä kosketuksen alla. Kaviot omaavat lajille tyypillisen siniharmaan sävyn, eikä tämän yksilön kaviot poikkea vahvuudeltaan millään tapaa.
Vetojuhdaksi nimetty ponyta on usein kiinnitettynä pienen kärryn eteen sekä valjailla että päitsillä varustettuna. Tietenkään herra itse ei aina tykkää esiintyä kenenkään kulkuneuvona, muttei tee elettäkään kieltäytyäkseen tavaramäärän raahaamisesta. Tavallisesti puukärryt täyttyvät kaiken maailman roskasta, mitä Roadkillin ystävä pitää arvokkaana tai muuten vain myyntikelpoisena. Jostain syystä kaiken lasiroinan keskelle on eksynyt myös sulallinen hattu, jonka alkuperää kumpikaan kaksikosta ei tiedä.



Roadkill saattaa antaa vääränlaisen ensivaikutelman itsestään rajun ulkonäkönsä vuoksi, muttei todellakaan tarkoita mitään pahaa. Häneltä kyllä löytyy temperamenttia sekä typeriä päähänpistoksia, vaan koskaan ori ei tee asioita puhtaan ilkeyden nimissä. Häntä täytyy vain osata ymmärtää, sillä lukuisat pääntakomiset ovat vaurioittaneet osaa aivotoimintaa. Esimerkiksi pidemmät suunnittelut, nopea reagointi sanoihin sekä aivan tavallinen itsesuojeluvaisto eivät ole enää osa tätä pokemonia. Tottahan Roadkill reagoi nopeasti niin kipuun kuin muihinkin kosketuksiin, mutta nokkelat vastakommentit tulevat suusta ulos erittäin pitkällä viiveellä.
On päiviä joina Raato saattaa unohtaa erittäin oleellisia asioita, kuten kuinka toista etujalkaa käytetään tai miten ääni saadaan ulos suusta. Nämä ja monet muut oireet tulevat esiin pahan päänsäryn yhteydessä. Monesti oikein vahvat kohtaukset saattavat muokata Roadkillistä erittäin aggressiivisen tapauksen, jonka hermoja ei kannata koetella juuri sillä hetkellä. On aina epävarmaa miten ori reagoi äkilliseen kipuun aivoissaan, joten toisinaan ennakointi ei auta ketään. Kohtauksen jälkeen Roadkill on yleensä varsin uupunut ja häpeää näyttämäänsä puolta, päätyen usein toistamaan anteeksipyyntöjään lukuisia kertoja. Hän on oppinut estämään lievempiä kipuja Restin avulla ja vaipuu sen avulla uneen, ennen kuin ehtii edes kaviota nostaa.

Jos hidasälyisyyden sekä satunnaiset raivokohtaukset pistetään sivuun, voi huomata kuinka viaton tapaus Raato oikeasti on. Kaikki kiinnostaa eikä uteliaisuudella tunnu olevan rajoja, hän saattaa hyvinkin tuupata turpansa ampiaisilla täytettyyn laatikkoon vain, jotta saisi tietää kuinka kova kuhina siellä käy. Tyhmänrohkeaahan tuo on, mutta siinä itsesuojeluvaiston puute korostuu oikein hyvin.
Ponyta ei ole sujut ukkosten kanssa, joten suuren myräkän aikana tämä saattaa änkeytyä aivan liian pieneen piiloon tai hakea turvaa toisista pokemoneista.
Hiljaisina päivinään Roadkill turvautuu kiehnäämiseen hakeakseen huomiota tai edes pieniä rapsutuksia, eikä valitettavasti osaa ymmärtää keneltä niitä kannattaa haeskella ja keneltä ei. Eipä siis olisi ihmekään, vaikka tämä puolikuolleelta näyttävä olento saattaisi painaa turpansa Duskin johtajattaren syliin siinä uskossa, että tuo silittäisi korvan takaa.

Kaikkien – etenkin Roadkillin – onneksi ponytan seurassa kulkee toimelias, pieni scraggy, joka kyllä pyrkii vetämään ohjaksista konin päättäessä tehdä jotain typerää omalla naiivilla tavallaan. Tämä piskuinen pussihousuolento pyrkii pitämään toverinsa ojennuksessa niin suitsien kuin namupalojenkin avulla. Raato tekee mitä ikinä kauppiaaksi itseään nimittävä scraggy pyytääkin, eikä juuri kyseenalaista tuon päätöksiä tai mielipiteitä. Kaksikko tulee hyvin toimeen keskenään, vaikka välillä pienemmällä vaikuttaa menevän hermot luupäiseen kaakkiin.
Liekkiharjaksista ponia on todellakin helppo vedättää ja viedä mukanaan, eikä se todellakaan rajoitu pelkästään kaupustelija-scraggyn vaikutusvaltaan. Kuka tahansa pystyy ylipuhumaan Raadon ja hyötymään tämän hyväuskoisuudesta.
Roadkill saattaa myös ihan hyvin seurata jotain mukavan tai mielenkiintoisen näköistä heppua sanaakaan sanomatta, ja todennäköisesti säikäyttää kyseisen henkilön jollain omituisella tavalla. Etenkin muut kaviojalkaiset pokemonivat saattavat havahtua siihen, kuinka perässä köpöttelee hörisevä ponyta.


Pokemonin omasta mielestä tämän menneisyydessä ei ole tapahtunut mitään kummoista, sillä elämä oli varsin leppoisaa alusta alkaen yhdessä ikäloppu omistajan kanssa. Roadkill syntyi kyseiseen talouteen, eikä näin ollen tiennyt mitään vapaana juoksentelusta. Häntä pääasiassa käytettiin vetojuhtana jo hyvin nuoresta iästä lähtien taistelukoulutuksen sijaan ja semmoiseen elämään ori tottui hyvin nopeasti. Oli itse asiassa aikamoinen saavutus saada hänet tottelemaan käskyjä, sillä toisten kimppuun käyminen ei juuri innostanut. Miksipä sitä suotta taistelemaan kun pystyi ystävystymäänkin, kuului tämän aforismiin.  Pokemonpallon sijaan Roadkill sai oman pienen karsinan tiilistä rakennetetusta vajasta, jonne muutama muukin ponyta asettautui.
Kyseinen karsina tosin uhkasi osoittautua varsinaiseksi kuolemanloukuksi sinä päivänä, kun vanhaan ikään edennyt omistaja sai sydänkohtauksen kotonaan. Kukaan ei osannut kaivata perheetöntä miestä, joten pokemonit jäivät oman onnensa nojaan.

Päivät kuluivat ja sitä mukaan ponytat hermostuivat lukkojen takana, jokainen olisi halunnut päästä vapaaksi ja nähdä mikä omistajaa pidätteli. Roadkill ei valitettavasti omannut kärsivällisyyttä odotteluun ja päätti ryhtyä ominpäin vapautusoperaatioon. Se ei itsessään ollut kovin loistava idea, koska orin mielestä paras tapa saada seinään reikä, oli rynnimällä tuota päin pää edellä. Ehei, tietenkään kavioita ei voinut käyttää, vaan nimenomaa kovaa kalloa. Vaikkei hän tuohon aikaan sairas ollut, ei häntä älyköksikään voitu nimittää. Muut vain kuuntelivat vierestä tuota tauotonta takomista, joka piti monia hereillä yötäpäivää. Raudasta valetut portitkaan eivät ihan hetkessä avautuisi – tuosta Roadkillin takomasta tiiliseinästä nyt puhumattakaan – joten toiset tyytyivät vain odotteluun.

Ja siinäpä he saivatkin odotella ainakin viikon, kunnes postelijooni päätti tutkia meteliä tarkemmin. Siihen mennessä, kun kaksi nälkäistä ponytaa päästettiin ulos karsinoistaan, oli Roadkill ehtinyt takoa itensä veriseen kuntoon. Kolmantena ulos päästyään hän vain toljotti hetken aikaa vapauttajaansa, kunnes hyvin tokkuraisin liikkein lähti juoksentelemaan suunnasta toiseen. Pää oli sekaisin pahemman kerran, eikä ponyta nähnyt minne rynni ja kenet kaatoi kumoon. Villiä menoa jatkui aina siihen saakka, kunnes hän tajusi eksyneensä lähimpään metsään. Liekö aikaa oli kulunut tunteja vaiko päiviä, pokemon ei osannut arvella, ja siinä hän nyt oli: seistä nöpötti keskellä tuntematonta. Jännittävä hetki vapauteen tottumattomalle pokemonille, mutta samalla niin... mahtava. Roadkill vietti hyvän tovin hyppelehtien, pärskien sekä ympäristöään tutkien, aina kunnes väsymys otti kiinni ja pakotti rauhoittumaan. Viikon mittainen koettelemus vaati veronsa rajummin kuin Roadkill osasi odottaakaan, hän nimittäin nukkui yli vuorokauden putkeen.

Vapautumisen aikoina ori oli vasta kolmetoista kesäinen ja vuotta myöhemmin hän tutustui pieneen scraggyyn, oma-alotteiseen rojukauppiaaseen, jonka seuraan sitten jäi. Tuolloin otsahaavan parantaminen oli jo liian  myöhäistä, kun taas silmän vauriot näkyivät vasta vuosia myöhemmin.
Tapaamisesta lähtien Roadkill on kuljettanut kärryjä sinne sun tänne aina tähän päivään saakka, viettäen ironisesti samanlaista elämää kuin isäntänsäkin hoiteissa. Tällä kertaa hänellä vain on enemmän vapauksia sekä sananvaltaa matkakohteista.


Kyky: Flash Fire

Hyökkäykset:
◘Flame charge
◘Frustration
◘Stomp
◘Rest

Nippelitieto:
•Roadkill ei omistanut nimeä, ennen kuin scraggy keksi sen
•Vasemmassa silmässä glaukooma
•Kompuroi usein
•Ei osaa varoa vasemmalta tulevia iskuja

Copyright:

Kuva, tekstit sekä hahmo c. 8Bit.party
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://8bit-party.deviantart.com/
 
Roadkill / Ponyta
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Pokerus the coastal town :: Hahmoesittelyt :: Jengittömät-
Siirry: