Pokerus the coastal town

~ Valinta on sinun ~
 
PääsivuFAQKalenteriHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Eho - Electrike - Viestinviejä

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Kasetti
asd
avatar

Viestien lukumäärä : 2117
Join date : 21.10.2010
Paikkakunta : Nangijala

ViestiAihe: Eho - Electrike - Viestinviejä   Pe Joulu 04, 2015 12:25 am

KUVA

Pokemon: Electrike
Tyyppi: Sähkö
Nimi: Eho
Ikä: 17 ja puoli vuotta
Sukupuoli: Uros
Jengi: Dusk
Asema: Toinen viestinviejä

Ulkonäkö: Nuorempana oli ruumiinrakenteeltaan melko ruipelo (=hontelot jalat ja laiha), mutta on saanut hieman lihaksia ja painoa kasvaessaan. Vaikkei ole kuitenkaan hirmuisen lihaksikas, on tällä hyvä kunto. Jaksaa siis juosta pitkiäkin matkoja, vaikkei välttämättä olekkaan nopeimmasta päästä (toisin kuin Electriket yleensä.) Voi silti sähkön avulla juosta lujempaa kuin normaalisti, mutta se vaatii energiaa. Eho on silti pienikokoisempi kuin normaalit Electriket.
Turkki ei ole niin hyvälaatuista kuin se voisi olla, mutta se on silti melko pehmeää, joskin takkuuntuu normaalia helpommin. Turkki on usein hieman sähköinen, mutta saattaa sähköistyä entiseltään elektroniikan lähellä ja ukkosen aikana.
Silmät ovat pikimustat. Vasemmassa takajalassa on nilkan kohdalla muutama arpi, mutta sininen nauha peittää ne.


Luonne: Ehosta saa helposti töykeän kuvan, sillä tuo on hyvin varuillaan uusien tuttavuuksien suhteen. Alitajunnassaan se olettaa, että kaikki jotenkin tietävät, mitä se on menneisyydessään tehnyt. Jos on kuitenkin kärsivällinen Ehon sarkastisuuden ja sen ennakkoluulojen kanssa, Eho yleensä rentoutuu ja siihen on helppo tutustua. Sillä on paha tapa arvioida muita sellaisten asioiden kuten esimerkiksi toisen tyypin vuoksi (kokee "vahvoiksi" tyypeiksi sähkön, tulen, metallin... ja heikoiksi veden, ruohon, ötökän...), mutta mikäli se sattuu viihtymään toisen seurassa voi siitä saada hyvänkin ystävän. Vaikka Eho helposti arvosteleekin toisia, ei se koe olevansa juurikaan sen parempi, muttei koskaan myöntäisi sitä ääneen. Päinvastoin, Eho saattaa mahtailla jostakin aivan turhastakin kovaan ääneen, vaikka sisimmässään ajattelisikin toisin. Sillä on vain tarve peitellä omia heikkouksiaan mahtailevalla käytöksellä, vaikka häpeäisikin omaa käytöstään jälkeenpäin. Eho punastuu herkästi, mutta on huono oppimaan virheistään, nolaten itsensä helposti.

Pahoja sanoja saadessaan tuo pyrkii antamaan takaisin samalla mitalla sen sijaan että antaisi vaan asian olla. Jos se jää väittelyssä alakynteen, yleisin reaktio on nostaa kuono ylös ja marssia pois paikalta, vedoten toisen lapselliseen käytökseen tai muuhun sellaiseen oman häviön peittelemiseksi. Yleensä Eho itse on se, joka on lapsellinen riitelijä ja mököttäjä, sekä huono häviäjä.
Puhuu usein itsekseen silloin kun ärtynyt, ja vaipuu helposti omiin ajatuksiinsa. Saattaa itse kiusoitella joskus pienempiään (tai isompiaankin, mikä saattaa aiheuttaa Eholle kiperiä tilanteita - Eho ei tunnu ymmärtävän pientä kokoaan, vaan luulee pärjäävänsä kaikille), muttei koskaan ryhdy väkivaltaiseksi muita kohtaan ilman syytä. Elottomat esineet ovat eri asia, Eho saattaa helposti käyttää sähköiskua turhautumisensa purkuun. Ei voi hyväksyä sitä että joku käy toisen kimppuun ilman vakavaa syytä, ja lähteekin sitten puolustamaan viatonta, oli vastustaja minkä kokoinen tahansa.

Ystävien ja kavereiden seurassa tuo onkin ihan erilainen. Suupielissä kareilee ilkikurinen hymy, ja suusta voi usein kuulla jonkinlaisen kummallisen, ja yleensä vain Ehon mielestä hauskan, vitsin. Joskus tuo vain kuuntelee toisten puheita ja heittelee omaperäisiä kommenttejaan, mutta joskus tuo tahtoo olla valokeilassa ja puhelee äänekkäästi ties mitä sattuu. Hyvä ystävä siis, mikäli huumorintaju on samalla tasolla. Eho punastuu helposti saadessaan kiusoittelevia tai muuten nolostuttavia kommentteja tai tunaroidessaan jollakin tavalla, ja se pyrkii peittämään punastuksensa ärhäntelemällä muille. Ärsyyntyy siis helposti, Ehon pinna on surullisen lyhyt, ja tuo saattaa äkkipikaisuutensa vuoksi ruveta helposti räyhäämään pienestäkin asiasta, jos se tosiaan ärsyttää tuota. Kärsivällisyyttä löytyy kuitenkin tiettyjen asioiden suhteen, kuten esimerkiksi kirjojen lukemiseen. Eho livahtaa mielellään kirjastoon hyllyjen väliin lukemaan.

Luotettavuutta sen sijaan ei tarvitse kyseenalaistaa: Eho ei koskaan kertoisi toisen salaisuuksia tai mitään muutakaan henkilökohtaista muille. Eho viettää paljon aikaa toisen viestinviejän, Fogon, seurassa, joten tuon voi usein nähdä kyseisen Houndourin kanssa. Useimmiten Fogo keksii toinen toistaan tyhmempiä hullutuksia, joita Eho usein aluksi vastustaa, mutta lopulta päätyy toisen mukaan.
Ihmisiä Eho ei voi sietää, siksi tuo kuuluukin Dusk-jengiin. Pelkkä ihmisten näkeminen saa Electriken hyvin vihaiseksi, ja joskus tuon täytyy hillitä itsensä jottei hyökkäisi suin päin ihmisten kimppuun. Vihainen olotila ei tosin häiritse Ehoa yhtään. Se ei näe minkäänlaista syytä, miksi sen pitäisi hillitä vihaansa ihmisiä kohtaan.
Viestinviejän paikan saatuaan se opetteli lukemaan (eli suoraansanottuna asui kirjastossa jonkin aikaa) ja ajatteleekin kirjojen olevan ainut hyvä ihmisten tekemä asia. Kirjasto on ainut paikka, jossa Eho sietää ihmisten läsnäoloa, vaikka saattaakin mulkoilla heitä äkäisesti.
Dawneja Eho vihaa automaattisesti siksi, että he ovat ihmisten puolella. Eho poikkeaa kuitenkin muista Duskilaisista siinä, että hän on myös omaa jengiään vastaan. Ehon periaatteena on olla ihmisiä vastaan, ei muita pokémoneja vastaan. Siksi se ei pidäkkään tappeluista jengien välillä, mutta ei toisaalta pysty hillitsemään itseään riidoissa, joten aiheuttaa usein itse kiistoja Dawnien kanssa.


Menneisyys: Syntyi Dusk-jengiin kuuluvaan perheeseen ja eli vaatimatonta elämää roskapönttöjen suojassa ja katulamppujen valojen ulottumattomissa. Nuoren ja uteliaan Electriken oli vaikea ymmärtää tuon vanhempien vihaa ihmisiä kohtaan, sillä syrjäkadulla elämisestä huolimatta ei tuo ollut koskaan tavannut pahaa ihmistä. Pelkkien tavallisten ja ilmeettömien ihmisten näkeminen lietsoikin nuorukaisen uteliasuutta. Ehon isoveli sen sijaan tiesi, että ihmiset olivat pahoja ja toitotti siitä aina uteliaalle pikkuveljelleen. Eho oli kuitenkin vahvasti sillä kannalla, ettei uskoisi ennen kuin omin silmin näkisi. Muutoinkin tuo tykkäsi olla uhmakas, sillä  tuo oli usein hyvin kateellinen veljelleen. Eho oli ruipelo, jonka turkki oli yleensä takkuinen leikkien takia. Isoveli taas oli sulavalinjainen ja lihaksikas, jonka turkki oli hyvässä kunnossa. Pienistä kateudenpuuskista huolimatta Eho rakasti veljeään suuresti, eikä oikein osannut luottaa muihin kuin veljeensä.
Eräänä päivänä Eho totesi olevansa valmis kohtaamaan kaupungin ja sen salat jotka olivat sitä niin kauan kiehtoneet. Eho lähti matkaan, eikä kestänyt kauaa ennen kuin se löysi hakemansa. Se löysi tiensä ränsistyneen näköisen talon takapihalle, jossa näky oli kurjempi kuin kujilla joilla se oli kasvanut. Ei se olisi muuten sinne mennyt, mutta Eho vannoi kuulleensa sieltä ääniä. Ihmisten äänien lisäksi myös Pokemonien ääniä - mutta siinä vaiheessa Ehoa alkoi kaduttaa. Pokemonien äänet nimittäin olivat valittavia, tuskaisia ääniä. Yhä melko nuoren pokemonin mielen valtasi pelko, ja tuo päätti ottaa jalat alleen. Ennen kuin Eho kuitenkaan ehti tehdä mitään, sai tuo kivuliaan iskun takaraivoonsa ja vajosi pimeyteen.

Herätessään tuo tunsi vihlovaa kipua päässään, mutta sitäkin pahempaa kipua vasemmassa takajalassaan. Hitaasti Eho liikautti päätään, henkäisten kun näki verisen takajalkansa. Sen nilkan ympärillä oli ruosteinen kahle joka painoi kivuliaasti takajalkaan tehtyjä haavoja. Eho tiesi, ettei kukaan tiennyt hänen 'pikku seikkailustaan' - hänellä ei ollut pienintäkään toivoa pelastumisesta.

Luovuttamassa olevan Electriken ajatukset keskeytti kuitenkin tuttu ääni - Ehon isoveli oli seurannut Ehoa, ja seisoi nyt Ehon edessä.
Kun isoveli iski hampaansa rautaan Ehon nilkan ympärillä, Eho tajusi ettei se ollut mikään tavallinen kahle, vaan loukku, joita tuo oli nähnyt käytettävän hiirien pyydystykseen. Se vain oli isompi, ja Eho tajusi, miten kovalla paineella se puristi jalkaa.
Eho puri huultaan, jottei huutaisi, kun rauta irtosi. Se ihmetteli, miten pystyi olla huutamatta vaikka oli yleensä sellainen pelkuri. Eho puristi silmänsä kiinni ja toivoi sen vievän kivun pois. Eho kuitenkin räpäytti silmänsä auki hyvinkin pian, kun kuuli inhottavan huudahduksen. Tuo tajusi, ettei huuto ollut lähtenyt hänestä itsestään, vaan hänen veljestään. Eho käänsi päänsä jälleen pelon sekaisin tuntein, ja tuon sydän pysähtyi kun tuo näki veljensä. Rauta, jonka veli oli irrottanut hänen takasestaan, oli napsahtanut veljen oikeaan etujalkaan.
Ehon tajutessa tilanteen kyyneleet polttivat sen silmäkulmia.
"Eho, sinun täytyy paeta. Syrjempänä on kolo seinässä. Kun olet päässyt ulos, juokse pois niin nopeasti kuin voit. Älä koskaan palaa tänne. Näit ja koit, millaista ihmisten kynsissä on."

Eho vastusteli, mutta käytävältä kuului jo ihmisten ääniä. Eho teki kuten veli oli häntä anellut, käänsi selkänsä ja juoksi. Eikä koskaan palannut.

Eho oli yhä Dusk-jengin jäsen, muttei kehdannut palata vanhempiensa luokse hirveän uutisen kanssa. Tuo ei puhunut tapahtuneesta kenellekkään - eikä puhunut paljoa mistään muustakaan. Menneisyys oli tehnyt Ehosta uudenlaisen: silmissä ei ollut uteliasta pilkehdintää, vaan katse oli enemmänkin lasittunut ja synkkä. Tuo ei uskaltanut luoda läheisiä suhteitä kehenkään sillä pelkäsi pilaavansa toisten elämän niinkuin oli veljelleen tehnyt. Päivä toisensa perään Eho kulki yksinään, taakka harteillaan vain kasvaen. Siitä alkoi tuntua, että elämällä ei ole enää mitään annettavaa.
Eho ei ollut koskaan ollut millään lailla itsetuhoinen, eikä ollut yleensäkään ajatellut kuolemaa sen tarkemmin. Se ei pelännyt kuolemista, muttei myöskään toivonut sitä omalle kohdalleen. Jokin kuitenkin ajoi sen kalliolle tuijottamaan kuolemaa silmiin, vaikka se tiesi veljensä tekojen olleen turhia jos matka päättyisi siihen. Tunteidensa kanssa tappelevan löysi kuiten Fogo niminen Houndour, joka viherturkkisen hämmennykseksi halusi häntä auttaa. Eho ei olisi halunnut apua toisilta, eikä se yhäkään tuntenut pystyvänsä luomaan uusia suhteita - mutta jokin Fogossa sai Ehon tuntemaan olonsa erilaiselta. Toisen seura tuntui jollain tapaa erityiseltä, ja Eho tunsi luottavansa toiseen. Electrike lähtikin toisen Duskilaisen matkaan, ja hänestäkin tuli viestinveijä uuden ystävänsä tavoin. Alku ei ollut helppoa Eholle: Fogo oli viestinviejänä taitavampi ja tunnetumpi, ja olihan tuo ulkonäöltäänkin eri luokkaa. Mutta ennenkaikkea Ehon oli ylipäätään hankala puhua toiselle, sillä pelko sydämmessä ei ollut kadonnut. Pikkuhiljaa Eho kuitenkin oppi luottamaan itseensä ja muihinkin, ja tulevaisuus alkoi kirkastua.

Kyvyt:
Static - Jos Electrike osuu taistelussa vastustajaan, niin vastustaja voi 30 %:n mahdollisuudella saada paralyzen. Kyky tehoaa myös Ground-tyypin pokémoneihin.
Minus - Jos Electrike taistelee yhdessä Plus-kykyisen pokémonin kanssa, niin sen Special Attackin voima kasvaa 50%.

Hyökkäykset:
Tackle - Syöksyy kohti vastustajaansa, aiheuttaen siten vahinkoa vastustajalle.
Thunder Wave - Aiheuttaa vastustajalle paralyzen osuessaan.
Quick Attack - Juoksee kovalla vauhdilla kohti vastustajaansa, aiheuttaen siten vahinkoa vastustajalle.
Spark - Sähköpallo, jonka liikerataa käyttäjä pystyy ohjailemaan ja kokoa muuttamaan voimiensa mukaan.

Galleria:
Yokolta
chilloutilta
Nekochanilta 2
D2:lta 2 3
Shadelta

[Pelitilanne + suhteet]

Tunnusbiisi: Loney, Dear - Everything turns to you

Pelaaja: Kasetti.

_________________
       
Eho, Knieja, Roanoke
Atanar, Kulju, Emial
ava&ak © warblinded
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Eho - Electrike - Viestinviejä
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Pokerus the coastal town :: Hahmoesittelyt :: Dusk-
Siirry: