Pokerus the coastal town

~ Valinta on sinun ~
 
PääsivuFAQKalenteriHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Verena - houndoom

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
warblinded

avatar

Viestien lukumäärä : 554
Join date : 10.12.2015
Ikä : 21

ViestiAihe: Verena - houndoom   Ma Helmi 15, 2016 2:31 am



Pokemon:  Houndoom
Tyyppi:  pimeys/tuli

Nimi - Verena
Kutsutaan -  Verena yleensä, joskus harvemmin Riesamieli
Ikä -  ~21
Sukupuoli -  Narttu
Suuntautuminen - homoseksuaali
Jengi -  Dusk
Arvo - tavallinen jäsen


-kuva-
145cm - 37kg
Verena on hitusen normaalia houndoomia suurikokoisempi, ja sukupuolestaan huolimatta omaa urosten sarvet.
Rakenteeltaan tuo on solakka, kevyen päänsä ja matalan otsapenkereensä kanssa, mutta onnistunut kerryttämään etenkin etukroppaansa lihasmassaa vuosien varrelta. Kuono on jopa colliemaisen kapea edestäpäin katsottuna, korvaten sitten kapeuden korkeudella.
Vaikka houndoom monissa tapauksissa on sileäkarvainen, Verenan turkki on hitusen pidempää ja karheaa, luoden paikkapaikoin jopa pörröisen vaikutelman. Kontrasti on myös erilainen - tuo on enemmänkin tummanruskeaan vivahtava kuin musta ja oranssit alueet eivät ole aivan niin haaleita.
Verenan korkeudesta hyvin suuri osa johtuu pitkistä jaloista ja pitkähkön mallisesta kaulasta. Lavat ovat selkeästi lihaksikkaat, kuten myös kaula sekä leuoissa riittäisi puruvoimaa vaikka muille jakaa. Selkä on suorahko ja vahva, peittäen alleen sen faktan, kuinka houndoom on aavistuksen takakorkea. Tassut ovat lähestulkoon suhteettoman isot.

Hännästä on jäljellä vain pieni töpö ja toisesta sarvesta puuttuu kaksi kolmasosaa.  Kaulassaan Verenalla on kultaketju, jossa roikkuu yin-yang tyylinen sydän, jonka sai entiseltä kouluttajaltaan Invidian kanssa. Kun tarpeeksi alkaisi tutkimaan kaulaa ja etukroppaa turkin alta, olisi havaittavissa ihossa paljon kapeita arpia - tuuhea turkki vain peittää kaiken näkyvistä.
Verenalla on hyvä ryhti, tuo poikkeuksetta seisoo selkä suorana, pää ylhäällä ja kykenee pitämään saman ryhdikkyyden myös kävellessään. Pitkät raajat mahdollistavat myös pitkät ja lennokkaat askeleet, saaden Verenan ensivaikutelman tuntumaan ylimieliseltä ilman sen suurempaa vaivaa.

Verenaan törmätessä voi toteutua kaksi mahdollisuutta - joko aivan juttuseuran arvoisen ilmestyksen, tai asioista naljaileva ja jonkinasteista psykologista sodankäyntiä harrastavan houndoom.
Mukavassa tapauksessa Verenan kanssa on helppo luoda keskustelua aikaan, jopa viihtyä kuunnellessaan sarkastista ja mustaa huumoria sisältävää jutustelua tuon suusta. Puhtaasti riippuen tietysti siitä, miten kemiat kohtaavat ja miten synkkä ja huono huumorintaju kehenkään vetoaa - houndoomilla ei ole suoranaista mielenkiintoa silloin ajaa ketään pois ympäriltään. Verenalta puuttuu myös jollakin asteella sosiaalista älykkyyttä ja osaa olla hyvinkin tungetteleva, peitellen turhaa kyselyään lauseilla 'pakko ei ole vastata' tai 'jos kysyä saa'. Se ei ole puhdasta kohteliaisuutta, se on sosiaalisten tilanteiden tilannetajun puutetta.
Huonommassa vaihtoehdossa, kuten kesken keikan, Verena mieluummin olisi yksin ja välttelee seuraa minkä ehtii. Parhaaksi keinoksi on todettu olemalla ilkeä ja piikittelevä, kukaan ei jaksa sellaista kuunnella vapaaehtoisesti kovin kauaa. Houndoom on tarpeeksi fiksu kuitenkin pitääkseen sanansa pois liian henkilökohtaiselta alueelta - ainakin aluksi. Tarpeeksi pahalla tuulella, tuo kyllä onkii kaikkia mahdollisia heikkouksia ja herkkiä asioita löytääkseen sen, mikä sattuu eniten.

Houndoomin sydäntä ei juuri lämmitä ajatus muiden lähelle päästämisestä. Fyysisessä kontaktissa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta tunteellisella tasolla Verena pitää mieluummin tietynlaisen etäisyyden mahdollisuuksien mukaan. Mikään ei voi satuttaa, jos ei kiinny kehenkään eikä pessimisti vaan pety. Luottamuspulaa ei kuitenkaan ole havaittavissa, tuo pystyy luottamaan puolituttuihinkin, varauksella kuitenkin mahdollisten vastoinkäymisten ja pettymysten varalta.
Ystävätasolle tietää päässeensä, kun Verena alkaa käyttämään erinäisiä solvauksia tyypillisenä kutsumanimenä. Muuten mikään ei muutu, ystäviä puolustetaan samalla tavalla kuin muitakin vääryyksiä kokeneita ja kuunnellaan vain, jos se tuntuu sopivalta. Omalla tavallaan houndoom on hyvin itsekeskeinen, maailma ei pyöri ainoastaan hänen ympärillään, mutta tuo on hyvin tietoinen itsestään, kyvyistään, ulkonäöstään. Mielellään Verena myös puhuu itsestään, paljastamatta mitään liian henkilökohtaista - taistelijan tausta ei ole mikään salaisuus, mutta emotionaalista traumaa henkien viemisestä ei paljasteta. On helpompi antaa muiden ymmärtää, että houndoom olisi jollakin tavalla ylpeä työstään kuin myöntää, että se kalvaa ja tuntuu pahalta jokaisena aamuna, kun jaksaa nousta ylös.

Verena kokee syyllisyyttä, ollessaan koulutettu taistelemaan henkeen ja vereen rahan takia, tappamisesta ja kaikista hengistä, jotka hänen kontolleen on langetettu. Se on tuonut mukanaan painajaisia ja silkkaa unettomuutta - toisaalta kiitos kyvylle, ettei houndoom tarvitse juurikaan unta. Pitkään tuo oli menneisyydessään toivonut, että siihen tunteeseen turtuisi, kun joutuisi katsomaan elämän hiipumista toisten silmistä, vaan niin ei koskaan käynyt. Verena on fyysisesti hyvässä kunnossa taistellakseen pakon edessä, etenkin itseään ja kunniaansa puolustaakseen, mutta tappamaan ei enää ryhtyisi - vaikka rahkeet siihen riittäisi. Jos tilanne vaan antaa myöten, houndoom paljon mieluummin antaa armoa, antaa olla ja mikäli tarvetta on, järjestää itse apua ja hoitoa tavalla tai toisella vastustajalleen.
Verena on hyvin tietoinen siitä, että pärjäisi puhtaasti fyysisessä taistelussa hyvin, mutta kun lisätään elementteihin perustuvia hyökkäyksiä tarpeeksi, tuo jäisi äkkiä alakynteen puuttuvien taitojensa takia. Houndoomilta ei koskaan vaadittu muuta, kuin hyvää lähitaistelua eikä edes Dwaressan koulutuksella narttu pystynyt oppimaan tarpeeksi taistellakseen puhtaasti pelkillä tyypilleen ominaisilla hyökkäyksillä.

Vaikka Verenan virallinen kannanotto jengeihin on pysyä täysin puolueettomana ja olla liittymättä mihinkään, se ei ole läheskään koko totuus. Dwaressan pyynnöstä houndoom on tuntemassa nenäänsä muiden asioihin, etenkin pyrkien pitämään Duskit mahdollisimman lähellä ja selvittämään kaiken, mitä kulissien takana tapahtuu. Hän tietää jengeistä huomattavasti enemmän mitä antaa ymmärtää, kuunneltuaan entisen johtajan puheita ja saadessaan tärkeän tehtävänsä pitää asioita silmällä sekä raportoida kaikesta uudesta informaatiosta viikoittain. Verena ei haluaisi sekaantua asioihin liikaa, ollessaan tietoinen mahdollisista riskeistä, mutta tekee sen saadakseen uuden perheensä mukaansa kaupunkiin - eikä hän halua epäonnistua, tuottaa zoroarkille pettymystä.
Siitä voikin arvata, että Verena on kovemman luokan perfektionisti, eikä missään tapauksessa siedä epäonnistumisia tai omaa osaamattomuuttaan. Houndoom ei närkästy pahemmin siitä, jos joku on hänen armoaan parempi jossakin asiassa, mutta epäonnistumiset, ymmärtämättömyys, häviöt kolauttavat tuon egoa suuresti.

Verenalla ei ole mitään ihmisiä vastaan. On hyviä ja huonoja ihmisiä, kuten pokémonejakin ja kaikki katsotaan aina tapauskohtaisesti. Houndoom mieluusti ottaa ilon irti, jos joku ystävällinen ihminen haluaa tarjota ruokaa ja lämpimän yösijan kuljeskelevalle hurtalle, tai uhittelee parhaansa mukaan epämiellyttäville ihmisille. Vaikka sosiaalisesti tilannetaju ei ole aivan kohdallaan, niin on tilanteita, joissa Verena on mennyt setvimään ihmisten kahinoita - puolustamaan selkeästi epämiellyttävässä tilanteessa olevaa muilta ihmisiltä. Houndoomilla ei ole suoranaista syytä vihata ketään pelkällä olettamuksilla, vaikka kieltämättä omaa valmiiksi jonkinlaisia mielikuvia tietynlaisten pokémonien tai ihmisten luonteista.
Verena pitää lapsista, niin pokémoneista kuin ihmisistäkin. Sarvissa roikkuvat ihmislapset eivät juuri hetkauta, ja saavat halailla ja paijata niin paljon, kuin sielu vain koskaan sietää. Kaulakorun takia Verenasta on helppo olettaa tuon olevan jonkun omistuksessa - kuten teoriassa onkin. Lapsipokémonit eivät myöskään käy hermoilel typerillä kysymyksillään, vaikka roikkuisivat kaulassa kiinni tai tökkisivät, olisivat muuten vain rasittavia. Mitä tulee lapsiin ja nuoriin, houndoomilla on syntisen pitkät hermot ja niitä on lähestulkoon mahdotonta saada napsahtamaan. Sen sijaan jos kyse on aikuisista, jotka tasan tarkkaan tietävät mitä ovat tekemässä, niin Verena kyllä ärähtää, jos tarve tulee. Kynnys ihmisen kimppuun käymisestä on vain suuri, vaikka satuttaisivat.

Verenalla on kyyninen suhtautuminen rakkauteen. Sitä saa olla, ja onhan se mukavaa, jos elämässä on joku tietty ja erityinen, siitä ei sovi valittaa mitään. Houndoom ei vain usko minkään kestävän ikuisesti ja keskittyy nauttimaan kaikista hyvistä hetkistä silloin, kun niitä vielä kestää. Tuo omaa kuitenkin turhan vahvat tunteet, joita ei osaa, tai edes halua ymmärtää, aiheuttaen turhaa draamaa aina suhteisiinsa omalla viitsimättömyydellään. Verena ei myöskään vaivaudu olemaan turhan mustasukkainen - toki siihen puututaan, jos joku kehtaa lirkutella sille itselleen tärkeälle, mutta muuten saa jokainen huidella missä haluaa ja tehdä lähestulkoon mitä haluaa. Se ei ole houndoomin ongelma.
Verena ei jää juuri mistään katkeraksi. Vaikka sarvi ja häntä on menetetty, niin hurttaa ei juuri huvita katkeroitua loppuiäkseen niiden menetyksestä, miksi siis suuttua muiden tunteiden takia? Elämä on helpompaa, kun vain osaa antaa muille anteeksi heidän virheistään. Omia virheitä ei sen sijaan heti anteeksi annetakaan, vaan aina on sopiva aika miettiä jotain tyhmää, mitä tuli sanottua tai tehtyä monta vuotta takaperin.
Verena syntyi vankeuteen, mutta oli houndourinakin turhan villi sielu, eikä häävin onnellisissa oloissa. Kouluttajavaihdos tapahtui syntymishetkellä, ja käyttötarkoitus oli selvä - ei rauhanomaisiin mittelöihin muita kouluttajia vastaan, vaan Verenasta haluttiin houndoom nopeasti taistelemaan elämästä ja kuolemasta muita vastaan. Miten laillista se koskaan olikaan, jäi pimentoon.
Verena eli yhtä vanhan absolin, Invidian, kanssa, saaden edes jotakin seuraa ja leikkikaveria itselleen. Vaikka koulutuksen käyttötarkoitus olikin rujo, niin kouluttaja huolehti lapsistaan kaikella rakkaudella. Pieni houndour ei juurikaan välittänyt taistelemisesta, ei halunnut edes opetella - kouluttaja oli suuressa rahapulassa ja joutui luottamaan pelkästään manectriciinsä saadakseen jotain ruokaa pöytään. Pokémonit menivät aina etusijalle, jos rahaa ei muuten ruokaan riittänyt, niin omistaja piti edes huolen siitä, että omat pedot saisivat syödäkseen.
Kun nuoret Verena ja Invidia pääsivät ensimmäistä kertaa matkaan katsomaan taistelua "Veljeksi" omatoimisesti nimitetyn manectricin ja vieraan houndoomin välillä, tapahtui ensimmäinen mielenmuutos. Verena halusi oppia taistelemaan samalla tavalla. Invidia vähät välitti, absol teki mieluummin kaikkea muuta ja pysyi syrjässä, kuin seurasi verenvuodatusta.

Invidia yritti viikkoja vakuuttaa Verenaa, että taistelu oli turhaa ja typerää, mutta esiteininä houndour piti päänsä kylmänä ja treenasi Veljen sekä kouluttajansa kanssa parhaansa mukaan. Verena tiesi tasan tarkkaan, mitä halusi tehdä ja tarkalleen ottaen miksi, eikä absol saanut enää taottua järkeä ikätoverinsa paksuun kalloon. Toinen oli päätöksensä tehnyt, ja harjoittelun myötä etääntyi paljon Invidiasta uskoessaan, että absol ei vain halunnut ymmärtää. Verenasta tuntui, että hänen täytyi taistella elämästä ja kuolemasta kouluttajan rahavaikeuksien takia. Manectric suostui olemaan pienen houndourin harjoittelunukkena, Veli kesti paljon iskuja ja onnistui saamaan itselleen paljon uusia arpia pienistä naskalihampaista.
15 ikävuoden kieppeillä Verena kehittyi vihdoin houndoomiksi ja oli valmis ensimmäiseen taisteluunsa. Invidia oli mukana katsomassa, kuinka taistelu ninetailsia vastaan kääntyi Verenalle voitokkaaksi.
Se oli emotionaalisesti raskas kokemus houndoomille - olla syypää siihen, että kouluttaja menetti pokemoninsa. Kuinka ninetails oli suorastaan karjunut, että tapa vain, niin tämä homma toimii, ei kouluttaja muutenkaan välitä. Karu tajuaminen siitä, että kaikkien kouluttajat eivät välittäneetkään, vaan katsoivat tyynen rauhallisina, kuinka oman suojatin elämä hiipui - ja oli itse äärimmäisen onnekas, että kouluttaja välitti huomattavasti enemmän pokémoneistaan.

Verena ei lopettanut taisteluita moniin vuosiin, mutta sai edes ottosiskonsa takaisin nöyrtyessään myöntämään emotionaalisen taakkansa. Houndoom menetti osan sarvestaan vuodessa, ja vaikka kuinka sitä toivoi, kuinka joka yö käpertyi absolin viereen, ei siihen koskaan turtunut. Verena menetti yöunensa ja lähestulkoon mielenterveytensä.
Etenkin, kun Veli menetti henkensä Verenan ollessa 18, oli kouluttaja rikki siinä missä kaikki muutkin. Tilalle tuli kuitenkin nuori electrike-uros, viralliselta nimeltään Wrath, mutta Invidian ja Verenan kesken toista kutsuttiin pelkästään ipanaksi. Jäi houndoomin velvollisuudeksi saada electrikestä kunnon taistelija, eikä tuo ollut siitä itse riemuissaan. Invidian valinta pysyä pelkästään lemmikkinä ja ottaa osaa ainoastaan taisteluihin, joissa ei ollut vaarana hengenmenetys, oli ollut huomattavasti Verenan valitsemaa polkua viisaampi. Jossain syvällä sisimmässään houndoom oli katkera siitä, että sisko oli ollut nuorempana paljon häntä itseään viisaampi.
Verena toivoi voivansa lopettaa, mutta ei voinut kantaa syyllisyyttä siitäkin, että omistaja jäisi köyhyyteen, eikä oliis enää varaa ruokkia edes itseään. Houndoomilla ei ollut vaihtoehtoja ja absol, helpottaakseen Verenan taakkaa, alkoi varastelemaan pitkin kaupunkia, jäämättä koskaan kiinni.

Verena oli 19, kun muuan ottelun jälkeen jäi kuljeskelemaan ympäri paikkaa, etsimään Invidiaa ja omistajaansa tehdasalueen parkkipaikalta. Muutaman viikon takaisesta ottelusta katkeroitunut kouluttaja oli ollut askeleen edellä ja seurannut hortoilevaa houndoomia, saaden kaiken sen metelin seassa yllätettyä tummaturkkisen.
Se tapahtui nopeasti.
Terävä kipu, jäljellä enää vain töpöhäntä ja sekavana houraileva ihminen - Verenalla ei ollut mitään mielenkiintoa hyökätä ihmistä vastaan, vaikka se teki kipeää. Houndoom oli murissut ja paljastanut hampaitaan isokokoiselle ihmiselle ja perääntynyt muutamia askeleita. Ihminen oli ottanut askeleen kohti, Verena oli valmistautunut puolustamaan itseään. Sille ei vain ollut tarvetta.
Zoroark oli hyökännyt pimeästä kohti ihmistä, murissut - vahingoittanut sekavaa miestä ja jättänyt itsensä ihmisen ja houndoomin väliin. Se oli ensimmäinen kerta Verenalle nähdä zoroark kaikessa pituudessaan. Ainakin mokoma oli saanut ihmisen lähtemään vauhdilla karkuun, takaisin ihmismassaan. Pian Dwaressaksi esittäytynyt oli varmistellut, oliko Verena kunnossa, jos hännän menetystä ei laskettu. Zoroark oli myös suorastaan vaatinut, että saisi varmistaa houndoomin löytävän ihmisensä ja absolin.

Siitä tuli äkkiä tapa. Verena ja Invidia törmäsivät usein zoroarkiin taisteluiden aikana, eikä mennyt kuin muutama kuukausi, kun Dwaressa oli omalla tavallaan jo osa perhettä. Ihmisen kanssa mokoma ei halunnut olla tekemisissä enempää, mitä oli pakko. Kolmikko alkoi näkemään kaiken ulkopuolella, oppien entistä enemmän zoroarkista joka kerta, ja saaden myös selville toisen olevan jenginjohtaja rannikkokaupungissa.
Kun Dwaressa palasi takaisin omiensa pariin, Invidia ja Verena joutuivat pakon edessä käymään pitkän keskustelun siitä, mitä hakivat elämältään. Omistaja oli innoissaan puhunut siitä, että oli menossa työhaastatteluun monien vuosien jälkeen ja kyseessä olisi varma paikka - Verena voisi lopettaa taistelut ja elää rauhassa. Onni kävi myöten, kouluttaja sai työpaikkansa, kolmikko ansaitun lomansa ja Wrathista oli kasvamassa komea manectric.
Zoroark palasi takaisin muutamassa kuukaudessa, ilmoittamaan, että antoi Dusk-nimisen jengin setviä omat asiansa ja halusi mieluummin pysyä katsomassa sekä houndoomin että absolin perään. Dwaressa muutti saman katon alle, puoliksi kouluttajalta kysymättäkään, mutta ei hän pistänyt sitä pahakseen. Kouluttaja oppi välttämään Dwaressan, kun Verena jääräpäisesti pyrki aina tuuppimaan ihmistä kauemmas, jos zoroark halusi olla jossakin - ja kaikki saivat huidella missä halusivat, omistajan siihen puuttumatta.

Eräs ilta Dwaressa kuitenkin toi ilmi huolensa siitä, kuinka kotikaupungissa pärjätään ilman häntä. Zoroark ei itse halunnut palata takaisin, vielä, mutta soi houndoomille mahdollisuuden lähteä rauhalliseen kaupunkiin. Ainoa ehto oli se, että zoroark halusi kuulla viikoittain, mitä uutta ja nimesi muutamia, joiden asioista Verenan pitäisi ottaa selvää parhaansa mukaan ja mikäli kaikki siellä olisi kunnossa pidemmän aikaa, niin Dwaressa voisi ottaa Invidian matkaansa ja palata takaisin.
Verena oli kaivannut jotain tapahtumaa elämäänsä, heti seuraavana päivänä matkaten salamyhkäisesti laivan mukana kohti määrättyä paikkaa. Ainoana toiveena houndoomilla on saada sekä siskonsa että zoroark tulemaan perässä kaupunkiin.
Kun molemmat palasivat kaupunkiin, meni oma aikansa, ennen kuin Dwaressa antoi seuraavan käskynsä. Verenan pitäisi liittyä Duskiin, eikä tuomionhurtalle jäänyt paljoakaan vapautta valittaa päätöksestä. Niin tapahtui, ja nyt Verena pyrkii olemaan tarpeeksi huomaamaton, mutta silti tekemään sen, mitä houndoomilta koskaan vaaditaankaan.


Kyky -  Early Bird

Hyökkäykset
- Crunch
- Flamethrower
- Feint attack
- Flame Charge (TM43)

Muuta
x Inspiraatiomusiikkina käytetty Your Best Nightmare ja Spear of Justice
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Verena - houndoom
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Pokerus the coastal town :: Hahmoesittelyt :: Dusk-
Siirry: