Pokerus the coastal town

~ Valinta on sinun ~
 
PääsivuFAQKalenteriHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Vanth - greninja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
warblinded

avatar

Viestien lukumäärä : 553
Join date : 10.12.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Vanth - greninja   Ma Toukokuu 16, 2016 11:21 pm


pokemon
- greninja
tyyppi - vesi/pimeys

nimi - Vanth
kutsutaan - omalla nimellään.
ikä - 23
sukupuoli - naaras

jengi - Dawn
arvo - tavallinen jengiläinen


- kuva -
170cm/55kg
Vanth on greninjaksi huomattavan pitkä, mutta ei muuten kovinkaan massiivinen. Tuo on pitänyt kunnostaan hyvää huolta, pyrkien olemaan aina valmis mahdollisiin taisteluihin - pelkkä ensivaikutelma kertoo sammakon olevan hieman jännittynyt, mutta pyrkii pitämään itsestään mahdollisimman ylpeän vaikutelman. Vanthin korvat ovat päähän suhteutettuna selkeästi isohkot ja huomattavissa. Myös kielihuivi on pidempää sorttia, eikä ole mikään uutinen, jos se on enemmän tai vähemmän tiellä. Vanthin pää on sirohko, silmät hitusen viirumaiset ja pään poikki kulkeva kärki ei ole yhtä ulkoneva, kuin monilla greninjoilla - kärjen pää on myös terävä. Vaaleansiniset kaistaleet korvien ja pään poikki kulkevan kärjen välissä ovat leveät.
Lihasmassaa löytyy tasaisesti koko yläkropasta, Vanth kantaa itseään mahdollisimman ryhdikkäästi, selkä suorana ja varpaillaan kävellen. Greninja tekee itsestään entistä pidemmän, kulkien mahdollisimman varpaillaan. Lihasmassaa on kertynyt kohtalaisen tasaisesti, mutta huomattavasti lihaksikkain osa on jalat. Vanth ei lyhyellä matkalla ole ihmeellisen nopea juoksija, mutta kestää huomattavankin pitkiä matkoja hyvällä tahdilla.
Vanth on shiny, väritykseltään siis pääosin tummanharmaa, lähestulkoon musta. Muista greninjoista poiketen, silmien läheisyydestä puuttuu valkoinen kuvio ja reisissä oleva sininen kuvio on viisisakarainen, ollen siis hyvin selkeä tähti. Myös normaalista poiketen silmät ovat siniset.

Vanth ei anna itsestään erityisen ystävällistä vaikutelmaa vieraille, kulkiessaan nokka pystyssä ja silmäillen arvostelevasti kanssaeläjiä. Tuo vaikuttaa nauttivan huomiosta, niin negatiivisesta kuin positiivisestakin - mitä väliä, mitä puhuvat, kunhan puhuvat! Greninjan kohdalla se vaikutelma on vähän toista maata kuin totuus, Vanth on vain oppinut sen, että on helpointa vaikuttaa itsevarmalta, ylpeältä ja olla, kuin huomiota ei koskaan voisikaan olla liikaa. Jollakin tavalla sosiaalinen sammakkokin on, vaikka onkin parhaimmillaan ylhäisessä yksinäisyydessään, Vanth ei vain ilmaise sitä kovinkaan selkeästi missään tilanteessa. Tavoitteena on olla ylpeä, itsevarma, antaa itseluottamuksensa huidella taivaissa.
Greninjalla on vain pahana tapana tehdä itsevarmuutensa kanssa väärin. Sille tuulelle sattuessaan, on Vanthille hyvin tyypillistä arvostella muita, muiden tapoja toimia ja nostaa itseään jalustalle. Normaalikin keskustelu on täysin mahdollista, mutta muiden itseluottamuksen lyttääminen ei ole sammakolta mikään uusi asia. On vain luonnollisempaa, helpompaa, haukkua muita vaikuttaakseen itse paremmalta, vaikka se kertoo huomattavasti enemmän tuosta itsestään. Vanth ei harrasta kuitenkaan paljoa selän takana juoruilemista, sanoo ennemmin sanottavansa päin naamaa. Silloin greninjan omatunto ei juurikaan soimaa, kun on ollut ilkeä tarkoituksella - korkeintaan pieni pisto sydämessä, jos vastapuoli selkeästi pahoitti mielensä suuresti kommenteissa. Sitä ei kuitenkaan näytetä, anteeksi ei pyydetä, Vanth yrittää lohduttautua ajatukseen, miten vastapuoli varmasti ansaitsi sen, jostain syystä. Greninja ei usko sitä itsekään, mutta sitä ei kenellekään kerrota.

Vaikka Vanth esittääkin itsevarmaa, korostaen itseään, "paremmuuttaan" lytäten muita, ei greninja suoranaisesti pahantahtoinen ole. Tuolle on aina ollut vaikeahkoa ilmaista itseään selkeästi, ymmärrettävästi, pystyen myös tahattomasti muodostamaan sanojaan väärin ja sanomaan jotakin ilkeäksi laskettavaa.  Vanth harvoin kykenee myöntämään sanoneensa, tai tehneensä, väärin, pyrkien vain sivuuttamaan mielestään ilkeilyt, joita ei oikeasti edes tarkoittanut - sammakko silti katuu sanomisiaan, vaikka katumuksestaan vaikenisi. Lapsuuden syrjäytyminen on jättänyt greninjaan jälkensä, Vanth on opetellut toimimaan sosiaalisesti mahdollisimman korrektisti, mutta se ei aina mene, kuten pitäisi. Pinnan alla greninja on vain sosiaalisesti kömpelö, joka yrittää parhaansa mukaan keskustella ja tulla toimeen muiden kanssa silloin, kun ei yritä kohottaa itsetuntoaan.
Vanth on hyvin epävarma sosiaalisista kyvyistään, vaikka kuulostaisikin vakuuttavalta ja uskottavalta. Tuo turhautuu suunnattomasti, kun yrittää parhaansa olla, kuten pitäisi, mutta epäonnistuu ja etenkin, jos onnistuu tahtomattaan loukkaamaan vastapuolta. Vanth mahdollisesti purkaa turhautumisensa seuralaiseensa, katuen entistä enemmän, mutta joskus itsehillintä pettää eikä pelkkä hiljainen itsensä soimaaminen riitä. Greninja turvautuu vain harvoin itsesääliin, mutta jos sosiaalisuus ei suju yhtään, sammakko voi sulkeutua kokonaan ja vältellä kaikkia pitkiäkin aikoja. Vanth pystyy olemaan vuosiakin vaiti, sanomatta sanaakaan kenellekään, eikä se ole tuottanut ennenkään ongelmaa - miksi siis tuottaisi nytkään?

Vanth ei ole erityisen riidanhaluinen tai impulsiivinen, pystyen järkeilemään asioita tiukassakin tilanteessa. Täydellisyydentavoittelu pätee vain sosiaalisuuteen, greninja suo itselleen virheitä toisensa jälkeen muuten ja osaa armahtaa itsensä - vaikka virhe aiheuttaisikin jonkun loukkaantumisen. Mitä sitä turhaan itseään syyttämään liikoja, olisi toisenkin pitänyt olla varovainen eikä luottaa turvallisuuttaan Vanthin varaan! Tuo ottaa välillä taistelut turhankin leikillään, vaivautumatta edes yrittämään - kunhan loikkii pois tieltä ja katsoo, miten kauan toinen osapuoli jaksaa riehua. Sammakko ei ole siltikään mikään luotettavin taistelukumppani, vastustajan väsyessä ja luovuttaessa on selkäänpuukotus - kirjaimellinen sellainen - täysin mahdollista, riippuen puhtaasti siitä, mistä koko taisto sai alkunsa. Loukkaa greninjaa tunteellisesti, niin vesiterä niskassa on takuuvarma.
Vanth on tottunut kuulemaan kommentteja ulkonäöstään, etenkin pituudestaan, joten niistä ei oteta palkokasveja hengitysteihin. Greninja on suorastaan ylpeä ollessaan niin pitkä, pyrkien korostamaan pituuttaan entisestään kaikin mahdollisin tavoin. Sen sijaan huomautukset asenteesta, luonteesta ylipäätään tai sosiaalisista taidoista (tai niiden puutteista) saavat Vanthin närkästymään, ottamaan sanat niin pahasti itseensä, kuin vain koskaan mahdollista. Tuo haluaisi pystyä hillitsemään itsensä, eikä suhtaudu loukkauksiin hirveän väkivaltaisesti - sanallisesti sen sijaan niihin vastataan ja jos greninja tietää mitään henkilökohtaisia asioita tai arkoja paikkoja, niin Vanth käyttää niitä itseään loukannutta tapausta vastaan, häpeilemättä. Jos haluaa loukata tummasävyistä sammakkoa, niin saa luvan varautua, että riita viedään äärimmäisyyksiin, suoraan henkilökohtaiselle tasolle. Silloin ei edes kaduta, mitä on tullut sanottua.

Vanthiin voi luottaa, ainakin jollakin asteella. Kahdenkeskiset salaisuudet pysyy salaisuuksina, niistä greninja vaikenee kuin muuri, vaikka olisikin katkaissut välinsä kyseisen kanssa, ei greninja itsekään haluaisi synkkiä salaisuuksiaan koko kansan kuultavaksi. Tietysti katkeruus voi tulla väliin - ja jos toinen osapuoli jakaa Vanthin asioita muille, niin se maksetaan samalla mitalla. Tuo luottaa sokeasti silmä silmästä ja hammas hampaasta-logiikkaan, vaikka se ajaisi sammakon itsensä suoraan ongelmiin. Greninjan anteeksiantoa joutuu anelemaan polvillaan, eikä siltikään armahdusta aina heru. Mitä sitä turhaan, kerran toinen osapuoli on jo osoittanut olevansa epäluotettava?
Vanthin maailmankuva on kaukana mustavalkoisesta, vaan kaikki on yhtä suurta harmaata aluetta. Greninja tahtoisi ajatella mustavalkoisesti, erottaen vain hyvän ja pahan sekä ignooraten kaikki välimaastot, mutta ei, tuo kykenee ymmärtämään muidenkin virheitä ja syitä. Ymmärrystä irtoaa duskilaisille, dawnilaisille, varkaille ja miksei vaikka murhaajillekin. Jokaisella on syynsä toimia, eivätkä muut silloin välttämättä edes ymmärtäneet asioiden seurauksia, tai vain uskoivat tekevänsä oikein. Vaikka sosiaalisissa taidoissa onkin puutteita, tuntee Vanth empatiaa monissa tilanteissa, ei greninja vain sitä tunnetta niin selkeästi tunnista. Sammakolla on muutenkin suuria vaikeuksia ymmärtää omaa tunne-elämäänsä, Vanth pyrkii huomioimaan tunteensa ja toimimaan niiden vaatimalla tavalla - se on vain uskomattoman hankalaa.

Vanth ei ole ihmisvihainen, mutta ei myöskään erityisen ihmisrakas. Ihmiset ovat olleet kovin kiinnostuneita shinystä greninjasta, joten tuo pysyttelee huomattavasti mieluummin kaukana mokomista eliöistä, pitääkseen järjen päässään. Duskilaisen tausta on nähtävissä, Vanth ei epäile toista kertaa, jos joutuu nostamaan kätensä ihmistä vastaan ja tarpeen niin vaatiessa, on tuo myös äkkiä hyökkäyskannalla puolustaakseen itseään. Sammakko ei ole mikään Dawnin ylin ystävä, vaikka jengiin osaksi vasten tahtoaan päätyikin - Vanth ei mielellään tekisi yhtäkään ihmisiin liittyvää tehtävää, siksi myös viettäen aikansa mieluummin jossakin muualla, kuin Dawnin päämajalla. Greninjalla ei ole mitään mielenkiintoa puolustaa ihmistä hädässä, vain, jos jengitovereita sattuu olemaan lähistöllä, eikä Vanth vain pysty katoamaan paikalta huomaamattomasti.
Tuon näkemys siitä, miten ihmisiä tulisi kohdella, ei vastaa kummankaan jengin aatteita - tai ainakaan Vanthin ajatusta jengien aatteista. Duskilaisen elämä sopi greninjalle huomattavasti paremmin, sammakko kokee Dawnin elämän hitusen tylsäksi ja yksinkertaiseksi, kaihtaen ihmismyönteisen jengin hyvää ryhmähenkeä ja yhtenäisyyttä. Kuitenkaan ihmisvastaiseen jengiin ei Vanthilla vieläkään ole asiaa, niin tuo ainakin uskoo, joten Dawnissa ollaan vain muodon vuoksi. Tuo kyseenalaistaa myös Dawnin johtajan päätöstä ja ymmärrystä siihen, miksi yhtäkkiä duskilainen olisikin kääntänyt kelkkansa - eipä Vanth mikään ääriduskilainen ollutkaan, mutta kuitenkin. Greninja yrittää vain sopeutua ja vältellä kaikkia jengiläisiä, yleisestiottaenkin kaikkea jengeihin liittyvää - se on vain vaikeaa jengin jäsenenä.

Vanth on kyvykäs valehtelemaan sujuvasti, käyttäen jaloa taitoaan aina tarpeen niin vaatiessa. Huono puoli on se, miten greninja pystyy valehtelemaan itselleenkin ilman suurempia vaikeuksia, keksien kerta toisensa jälkeen syitä, miksi mahdollinen paha teko oli täysin oikeutettu ja miksei tuon kannata tuntea huonoa omatuntoa mistään. Greninja ei mielellään hyväksy sitä totuutta, kuinka olisi mukamas tehnyt väärin, kuinka varkaus, yllätyshyökkäys tai mikä vaan ei olisi ollut täysin oikeutettu. Mitä tärkeämmäksi joku muodostuu Vanthille, sitä vähemmän valehtelua ilmaantuu, vaikka tuo ei vieläkään myöntäisi tekonsa olleen väärä - on silti helpompaa vain olla, myöntää, ettei se ehkä ollutkaan viisain mahdollinen ratkaisu. Sammakko ei halua vaikuttaa takertuvalta, vaikka sitä hieman olisikin - eikä Vanth edes myönnä kiintymystään. Se on vain huomattavissa vähemmästä ilkeilystä, siitä, miten greninja oikeasti vaikuttaa kiinnostuneelta toisen hyvinvoinnista ja kuulumisista. Kuka tosin jaksaa itsevarmaa esittävää sammakkoa? Sitä tuo kysyy itseltäänkin aina säännöllisin väliajoin.
Vanth kiintyy muihin huonosti, omistaen vahvaa luottamuspulaa, vaikka muuta väittäisikin. Greninja ei haluaisi joutua hylätyksi, mutta jokaisen toverinsa kohdalla valmistelee itseään henkisesti siihen, että jotain tapahtuu ja Vanth jäisi jälleen kerran oman onnensa nojaan. Tuo peittelee niitä ajatuksiaan parhaansa mukaan, ettei vahingossakaan saisi epävarmuutensa takia ketään lähtemään, mutta raja se on kaikella ja greninjan hermot saattavat pettää. Kun ei lapsuudessa ollut paljoa seuraa, ja nekin käänsivät vain selkänsä, niin sosiaalisuus on äärimmäisen vierasta. Vanth ei missään tapauksessa usko, että joku olisi täysin luotettava eikä koskaan puukottaisi selkään - tuo on sen itse todistanut sen valheeksi liian monta kertaa.
Vanthilla ei ole muistikuvia äidistään, joka ajautui suureen riitaan isä-greninjan kanssa vain vähän ennen pienen froakien kuoriutumista. Shiny sammakko oli isänsä silmäterä, jota tuo ei koskaan uskaltanut päästää silmistään, froakie eli aina valvovan silmän alla, teki mitä hyvänsä. Lapsuus oli sinänsä onnellinen, Vanth oli kova harjoittelemaan isäänsä vastaan taistelutaitojaan - vaikka pieni lapsi ei kovin tehokas ollutkaan, niin vanhempi aina dramaattisesti kaatui, esitti häviävänsä, eikä koskaan ottanut taistoja kovin tosissaan. Pieni sammakko oli voitonhimoinen, nauttien ajastaan isänsä kanssa - vaikka jossakin vaiheessa kyllä ymmärsi, ettei greninja ottanut taistoja kovinkaan tosissaan. Halusi vain pönkittää lapsensa itseluottamusta.
Sitä Vanthilla riitti, ainoaksi ongelmaksi vain koitui se, miten froakie eli pitkälti eristyksissä kaikista. Tuo oli sosiaalisesti kömpelö, omistaen suuria vaikeuksia lukea muiden tunteita elekielestä, kun ei ollut viettänyt paljoakaan aikaa muiden kanssa. Asuinpaikkaa vaihdettiin isän saatua ystäviä kauempaa kotoa, tarkoittaen sitä, että froakien piti alkaa sosiaalisemmaksi - se oli katastrofi. Vanth ei pärjännyt yhtään muiden kanssa, kukaan ei suoranaisesti sanonut pahaa froakiesta, mutta lapsi kyllä oppi hitaasti lukemaan katseista, ymmärtämään pieniä vihjauksia siitä, ettei ollut toivottua seuraa.  Sammakko eristäytyi muista entistä enemmän, saaden isänsä huolestumaan, Vanth lakkasi puhumasta edes isälleen.

Vanth ei saanut ystäviä, mutta harjoitteli itsekseen sosiaalisia taitoja parhaansa mukaan, puhuen itselleen, käyttäen paljon aikaa ja vaivaa miettiäkseen sitä, miten kuuluisi olla, miten toimia. Kun froakie seuraavan kerran koskaan sanoi mitään, oli tuo 11-vuotias. Sosiaaliset taidot olivat huomattavasti paremmat, froakie oli käyttänyt neljä vuotta elämästään tarkkaillessaan muita piilosta, miten kuuluisi toimia - yllättäin Vanth olikin suositumpi, mutta itseluottamus oli ottanut kolauksen aiemmasta syrjinnästä. Sammakko esitti avointa ja kaikinpuolin itsevarmaa, vaikka olikin sisältäpäin yksi sekasorto negatiivisia tunteita ja epävarmuutta.
Vanth aloitti puhumaan myös isälleen, kun ainoa kommunikointi muutamaan vuoteen oli ollut vain taisteluharjoitukset. Taisteluharjoitukset tuottivat tulosta, 13-vuotias sammakko kehittyi frogadieriksi ja oli kerrankin ylpeä itsestään, onnistuen kasaamaan itseluottamustaan takaisin. Vanth oli ylpeä itsestään, kokien vihdoin onnistuneensa jossakin ja isä oli äärimmäisen ylpeä lapsestaan.  Se ei erityisemmin noussut frogadierin päähän, mutta sen aikaiset kaverit tulivat kateellisiksi, syrjinnän alkaessa toistamiseen, kärjistyen kahakkaan asti. Vanth selvisi voittajana, mutta vanhempien tullessa selvittelemään lastensa asioita, frogadierista tehtiin syypää, aggressiivinen, haukuttiin raivohulluksi. Tuo oli vain puolustanut itseään, mutta edes oma isä ei uskonut lastaan.
Vanth ei enää sopeutunut, sulkeutuen taas omaan kuoreensa ja lakkasi puhumasta kenellekään. Kenenkään suuntaan ei katsottu, frogadier ei silmäissytkään isänsä suuntaan ja jatkoi harjoittelua omin voimin - lähtien pois välittömästi, kun greninja yritti tarjota seuraansa. Sammakko piti mykkäkoulua, saaden koko tienoon oudoksuvat katseet harteilleen, Vanth oli vain lakannut välittämästä. Piti keskittyä omaan itseensä, sivuuttaa ikätovereiden ivaavat kommentit milloin mistäkin. Frogadier onnistui siinä täydellisesti, kestäen pari vuotta taas täyttä hiljaisuutta elämässään. Vanth ei kuitenkaan saanut sitä rauhaa kauempaa, kun lähialueen quilladin päätti haastaa riitaa rantakallioilla säätä ihmetelleen sammakon kanssa. Ruohotyyppi hyökkäsi frogadierin kimppuun, Vanth oli ketterämpi, mutta vahingoittui silti hyökkäyksistä - quilladinin tasapaino horjahti kallion reunalla, kivien odottaessa alhaalla. Ruohotyyppi sai otteen reunasta, toinen huusi apua, pyysi kaikkea anteeksi ja aneli Vanthia auttamaan. Sammakko punnitsi vaihtoehtojaan - voisiko auttaa? Loppuisiko kaikki se iva sitten, saisiko olla rauhassa? Quilladin huusi, kuinka voisi myöntää hyökänneensä ensin, kunhan vain selviäisi.
Vanth käänsi selkänsä, jättäen quilladinin huutamaan rauhassa ja katsomatta taakseen. Frogadier ei mennyt edes isänsä luokse, häviten alueelta jälkiä jättämättä ja suunnaten johonkin mahdollisimman kauas. Määränpäällä ei ollut väliä, tuo oli vain vihdoin saanut tarpeekseen, saanut kaiken sen rohkeuden lähteä ja aloittaa alusta jossakin muualla - sammakko oli vain 16-vuotias, mutta nyt oli pärjättävä. Vanthilla ei ollut aikomustakaan palata koskaan takaisin, eikä tuo halunnut ajatella isän tuskaa, kun tytär oli kadonnut. Frogadierin oli vain uskoteltava itselleen, ettei isä välittäisi.

Vanth päätyi monen sattumuksen kautta alueelle, joka suorastaan kuhisi vesistöissä eläviä lohikäärmepokémoneja - kaikki tuntuivat elävän harmoniassa toistensa kanssa, dragalget puolustivat aggressiivisesti jokaista lähistöllä asuvaa. Frogadierin ei ollut tarkoitus jäädä kovinkaan pitkäksi aikaa, vain löytää itselleen suojapaikka ja jatkaa matkaa parissa päivässä, kunhan olisi vain saanut levättyä tarpeeksi. Aluetta hallitseva dragalge kuitenkin koki sammakon uhkana, ei shinyn värityksen takia, Vanth vain epäonnekseen sattui olemaan ulkopuolinen ja vihainen lohikäärme yritti hyökätä tuon kimppuun. Olisi hyökännytkin, ellei toinen dragalge, isompi ja tummempisävyinen olisi tullut väliin, ajanut isäänsä pois ja puolustaen Vanthin oikeutta jäädä, olihan frogadier pokémon siinä missä muutkin. Sammakko oli hyvin kiitollinen saamastaan avusta, mutta ei osannut ilmaista sitä selkeästi, päätyen vain olemaan töykeä, kuinka olisi pärjännyt täysin omin voiminkin.
Dragalge ei siitä hätkähtänyt, esittäytyi Eyrubiaksi ja jäi yön ajaksi luolan suulle varmistamaan, ettei kukaan tulisi Vanthia häiritsemään. Vaikka tarkoitus ei ollutkaan viipyä kauaa, niin suunnitelmat muuttuivat ja frogadier pysyi alueella kauan. Shiny sammakko oli lopulta tuttu naama alueella elävien keskuudessa, vaikka ei erityisen sosiaalinen ollutkaan. Syy viipymiseen oli yksinkertainen, dragalget, etenkin Eurybia, olivat hyvin halukkaita opettamaan frogadieria suojelemaan itseään, alueita, etenkin ihmisiltä - Vanth oppi nopeasti, kehittyen 18-vuotiaana greninjaksi.

Kun oli Vanthin aika jatkaa vihdoin matkaa, Eurybia omatoimisesti päätti lyöttäytyä seuraan, ollen jo turhankin tottunut greninjan negatiiviseen asenteeseen, ilkeilyyn, nähtyään tuon muutaman kerran olevan huomattavasti pehmeämpi ja ystävällisempi. Matka vei kaksikon merenrantakaupunkiin, jonka rannikolla asui myös Move Tutor - ihminen oli hyvin kiinnostunut erikoisesta parivaljakosta. Vanha mies ei tehnyt elettäkään kaapatakseen kumpaakaan, kunhan tarjosi ruokaa ja suojaisan paikan greninjalle ja dragalgelle.
Vanthille selvisi kaupunkia tutkiessaan, että kyseinen ihminen olisi kyvykäs opettamaan ei niin usein nähtyjä liikkeitä pokémoneille, se sai välittömästi greninjan mielenkiinnon. Vanth teki ihmiselle toiveensa selväksi, hitusen hatarasti tosin, mutta yhteisymmärrys lopulta löytyi ja vanhus alkoi opettamaan Ice Punchia sammakolle. Sama liike oli opetettu myös kyseisen ihmisen hariyamalle, opettelu toisen pokémonin kanssa kävi huomattavasti helpommin, vaikka aikaa oppiminen veikin.
Pian oppimisen jälkeen Vanth ja Eurybia jatkoivat matkaa, ilman sen suurempia tapahtumia. Kiertelyä paikasta toiseen, maailman ihastelua ja tutustumista, greninja piti elämästään matkailijana, eikä dragalgekaan tuntunut kovin valittavan. Vaikka riitoja kaksikon välille kehkeytyikin milloin mistäkin, niin kumpikaan ei luovuttanut toisen suhteen - vaikka Vanth oli moneen otteeseen valmis jättämään Eurybian rypemään keskenään. Greninja oli 19 päätyessään Pokérusiin, todistaen heti ensimmäisenä päivänä kahakkaa Duskin ja Dawnin välillä. Eurybia onnistui kyselemään, mistä satamassa tapahtuneessa riidassa oli kysymys, ja kun selvyyteen jengiasioista päästiin, niin dragalgen mielestä olisi parempi pysyä jengisotkuista kaukana.

Vanth ei omistanut mitään ihmisiä vastaan, mutta liittyi silti väliaikaisesti Duskiin. Greninja keräsi tarpeeksi luottamusta ympärilleen, tilaisuuden tullen onnistuen varastamaan öljylautalta muutaman TM'n viedäkseen ne dragalgelle. Silloin sammakko ei jäänyt kiinni, onnistuen lavastamaan toisen jengiläisen syylliseksi - se ei koskaan Vanthille selvinnyt, mitä syytetylle jengiläiselle tapahtui, greninja uskoi olevansa huomattavasti onnellisempi niin, silloisen johtajan tuntien. Tuo koki tekonsa täysin oikeutetuksi, kyllä Eurybiakin ansaitsi osansa, mutta vartiointia öljylautalla tehostettiin, Vanth koki olonsa vainoharhaiseksi jengiläisten ympäröimänä. Greninjan oli tarkoitus suorittaa vielä viimeinen varkaus, muutama viikko sen jälkeen olisi eronnut jengistä vedoten ties mihin syyhyn - sammakko jäi kuitenkin kiinni, itse johtajalle. Dwaressa raivostui suunnattomasti, herättäen puoli öljylauttaa jahdatessaan Vanthia öljylautalla. Oli tuon onni, että oli kesä, greninja pystyi vain hyppäämään mereen ja pakenemaan vähin äänin yön turvin, meren varjoissa piilotellen.
Vanth hakeutui Eurybian luokse tuliaistensa kanssa, kertoen myös dragalgelle, kuinka nyt oli mahdollisesti Duskin johtajan tappolistalla - lohikäärme ei ollut kovinkaan onnellinen tästä uutisesta. Eniten toinen oli huolissaan siitä, kuinka kauan zoroarkilla olisi mielenkiintoa etsiä Vanthia, olihan toinen kuitenkin shiny, niin joukkoon sulautuminen ei kävisi koskaan ongelmitta. Greninja yritti lohduttautua ajatuksella, että oli paennut kerran, pystyisi siis pakenemaan toistekin - Eurybia ei siihen uskonut, sisimmässään ei uskonut Vanth itsekään, mutta ei halunnut mainita mitään mahdollisesta karusta kohtalosta ääneen.

Vanth vietti vuoden rauhassa, pysyen poissa Duskin alueilta, vain kuullakseen ilouutisen siitä, miten Dwaressa olisi kadonnut öljylautalta jälkiä jättämättä. Greninja koki sen tilaisuutena alkaa taas elämään vapaammin, vaikka jengiläiset vielä varmasti naaman tunnistaisivat, mutta suurin uhka oli poissa pelistä. Silloin myös Eurybia alkoi puhumaan jengiin liittymisestä, kokien parhaimmaksi valinnakseen Dawnin - ongelma vain muodostui siitä, miten vesipokémon koskaan pääsisi edes jonkun dawnilaisen puheille. Vanth otti velvollisuudekseen etsiä kaupungista jonkun Dawnin jäsenen, tuodakseen lähelle rannikkoa puhumaan Eurybian kanssa. Se ei ollut helpoin tehtävä, monet dawnilaiset suhtautuivat negatiivisesti entiseen duskilaiseen, eivät luottaneet greninjan sanoihin ja meni viikkoja, ennen kuin löytyi joku, joka oli halukas edes kuuntelemaan. Dawnilainen suostui myös tulemaan rantaan puhumaan Eurybian kanssa - se vain vaati, että Vanth lateli ja pyrki perustelemaan mahdollisimman järkevästi sen, miten oli jättänyt duskilaisuuden taakseen, ollen huomattavasti Dawnin kannalla kaikissa asioissa. Jengiläinen lupasi puhua johtajalleen ja palata samaan paikkaan viikon päästä, suunnilleen samaan aikaan.
Vanth ei suoranaisesti itse halunnut olla osa Dawnia, mutta ei greninjalla ollut enää varaa peruakaan. Viikko kului peukaloita pyöritellen, ja jengiläinen oli kaiken kukkuraksi myöhässä tapaamisesta. Eurybia oli toiveikas, sammakko sensijaan oli jo luovuttamassa, lähtemässä takaisin kaupunkiin, kun dawnilainen ilmaantui näköpiiriin. Dragalge oli saanut oikeudekseen olla Dawnin jäsen, pienellä varauksella myös Vanthin perustelut olivat vakuuttaneet tarpeeksi. Greninja nykyään kuuluu Dawniin, vaikkakin ei sitä alunperin suunnitellutkaan - viettäen kuitenkin mahdollisimman vähän aikaa päämajalla, mitä nyt muodon vuoksi näyttäytyy säännöllisin väliajoin.
kyky - Protean
hyökkäykset
Water Shuriken
Hydro Pump
Ice Punch (Move Tutor)
Rock Slide (TM88)
Dark Pulse (TM97)

x Vanth viettää suuren osan ajastaan majakkasaarella
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Vanth - greninja
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Pokerus the coastal town :: Hahmoesittelyt :: Dawn-
Siirry: