Pokerus the coastal town

~ Valinta on sinun ~
 
PääsivuFAQKalenteriHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Haaska - zoroark

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
warblinded

avatar

Viestien lukumäärä : 554
Join date : 10.12.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Haaska - zoroark   Ke Syys 21, 2016 6:50 pm


pokemon - zoroark
tyyppi - pimeys

nimi - Haaska
ikä - 24
sukupuoli - naaras
jengi - jengitön


- kuva -
168cm/75kg
Haaska ei ole mitenkään vakuuttava näky - tuo on zoroarkiksi pitkä, mutta hoikka ja lihakseton. Muita erilaisia ominaisuuksia yleisestiottaen muihin lajitovereihin on harjastöyhtö, joka kaartuu kovin siistiksi otsatukaksi, isot korvat ja tummemmat värit kaikinpuolin. Pitkähkö, siro kuono ja sirot kasvonpiirteet kaikenkaikkiaan kuuluu Haaskan tunnusmerkkeihin. Karva on lyhyehköä, karheaa ja ohutta, eikä toimi kovin hyvin eristeenä kylmillä tai kuumilla säillä.
Rintakehän turkki on sensijaan pitkää ja tuuheaa, alaspäin laskeutuvaa. Poikkeuksena on vasen puoli, jolloin tumma turkki peittää hädintuskin vain olkapään eikä jatku kyljelle. Tummempi turkki on kovin kärsinyttä ja katkeilee helposti, karvanlähdön aikaan Haaska näyttää kaikinpuolin hyvin kapiselta ilmestykseltä. Harjaksesta usein pidetään huolta hieman enemmän, mutta Haaskalla ei ole motivaatiota setviä jokaista mahdollista takkua - pääasia on, että otsatupsu näyttää siistiltä ja se riittää.
Haaskaa ei myöskään tunneta ryhdikkyydestään, tuon ryhti on hieman kumara, eikä zoroark vaivaudu sitä koskaan suoristelemaan. Yleisilme on hieman tylsistynyt, mutta tyyni.
Haaskalla roikkuu kaulassa avain, jonka sai menehtyneeltä kouluttajaltaan. Arpia zoroarkilta löytyy kasvoista leveähköt, yhtenevät kynnenjäljet ja sokeutunut silmä, samanlaisia kynnenjälkiä löytyy vasemmasta olkapäästä, yläkropasta ja vasemmasta reidestä. Pari pienempää naarmua oikeassa jalassa ja samaisen jalan nilkasta. Arpeutunut palovamma ja lisää kynsien aiheuttamia arpia löytyy selästä, mutta ne ovat aina harjaksen alla piilossa.

Haaska on hyvin syrjäänvetäytyvä, usein pysytellen kaukana ihmisistä ja muista pokémoneista. Tuo ei hakeudu muiden seuraan kuin harvoissa poikkeustapauksissa tai hetken mielijohteista, uskoen kaiken olevan huomattavasti paremmin, kun zoroark saisi vain olla ylhäisessä yksinäisyydessään. Haaska ei tarkoita olla luotaantyöntävä, illuusioketun hermot eivät vain kestä pitkäaikaista sosiaalisuutta ilman, että tuo kokee ahdistusta ja pakottavaa tarvetta vetäytyä takaisin omiin oloihinsa.
Keskustelukaverina Haaska on vähäsanainen, vastaillen kyllä kysymyksiin ja antaen neuvojaan jos niitä vaaditaan. Zoroark sanoo ajatuksensa suoraan, jos joku toimii tuon mielestä typerästi tai lapsellisesti, niin saa kyllä kuulla sen ilman turhia kaunisteluja. Haaska on todennut, ettei asioiden kaunistelu edesauta mitään ja kumpikin osapuoli pääsee huomattavasti vähemmällä, kun kertovat suoraan, mitä ajattelevat.
Haaska silti toimii luolassaan jonkinlaisena tohtorina - käytettyään aikaansa opetellakseen kasvien ja muiden luonnosta saatavien aineiden terveysvaikutuksia zoroark otti velvollisuudekseen hoitaa vahingoittuneita. Zoroark kiertelee metsikössä kerätäkseen itselleen rehuja käyttöä varten ja jos sattuu kohtaamaan jonkun itsensä loukanneen, Haaska mielellään johdattaa kyseisen yksilön luolaansa. Kevyimmät yksilöt tuo voi itsekin kantaa, mutta jos ovat tarpeeksi tajuissaan, niin mieluusti kävelevät ihan omin jaloin. Oli kyseessä ihminen tai pokémon, tuo kokee velvollisuudekseen hoitaa kaikkia hyvittääkseen menneisyytensä pahuudet.

Haaska tietää olevansa mahdollisesti hieman tekopyhä sanoessaan, että kaikella elämällä on väliä eikä kukaan ansaitse kuolemaa. Zoroark on itse tappanut ja traumatisoitunut siitä vähän lisää, niin illuusiokettu mieluummin pitää asenteenaan sen, miten kaikki kyllä ansaitsevat elää synneistä riippumatta. Anteeksi kenellekään ei tarvitse antaa, mutta kuolemaan jättäminen on säälittävää keneltä vain - siten Haaska myös pitää itseään hieman säälittävänä, mutta pystyy sivuuttamaan sen suurimman osan ajasta.
Zoroark ei arvosta tarpeetonta väkivaltaa - tai edes tarpeellista. Lähes kaiken pitäisi olla sovittavissa pelkästään puhumalla, aiheuttaen Haaskassa välttämättäkin negatiivisen reaktion kuullessaan minkäänsortin riidanhaastamista ympärillään. Tuo ei kestä kuunnella riitelyä, tai edes jonkun liialti korottavan ääntään Haaskan läsnäollessa. Riitatilanteissa se on illuusiokettu, joka hyvin nopeasti väistää tai poistuu paikalta, jos vain mahdollista. Kinastelu on hyvin ahdistavaa ja jos tuo voi välttää riidan vain esittämällä typerää tai heikkoa, niin se myös tehdään.
Haaska on kyllä fyysisesti päästänyt itsensä heikkoon kuntoon. Kerran taktiikkana on vain paeta, ei zoroark tarvitse itseensä erityisen paljon lihasmassaa - vain tarpeeksi juostakseen karkuun välittömästi. Illuusiokettu on nopea vain lyhyillä matkoilla, mutta kaikkea muuta, kuin kestävä. Pidempikin urheilusuoritus ja Haaska väsyy, jättäytyen huolestuttavankin nopeasti vain helpoksi saaliiksi, jos vastustajalla on mitään mielenkiintoa lähteä zoroarkin perään.

Haaska oli ennen itse täydellisyys illuusioiden luomisessa, mutta traumojen takia kyky hallita ja muovata illuusioita on hyvin vajaa. Se on zoroarkin suuri häpeä, joko illuusioista jää puuttumaan hyvinkin merkittäviä kohtia tai vaihtoehtoisesti Haaskan alitajunta päättää alkaa temppuilemaan ketun yrittäessä keskittyä. Alitajunnalla on traumojen seurauksena tapana muokata luoduista illuusioista mitä hirveintä painajaismateriaalia, muovaten illuusiosta mitä hirviömäisempiä luomuksia. Haaska ei myönnä, että on itsekin säikähtänyt illuusioitaan ja käyttää illuusiokykyään vain harvoin, mieluusti ei koskaan. Ainoastaan tunkeilijoiden poisajamiseen, silloin zoroark pystyy luottamaan illuusiokykynsä kierouteen.
Zoroark on yliherkkä ympäristölleen, havaiten yleensä pienimmätkin äännähdykset ja häiriintyen niistä. Vainoharhaisuus on elämää haittaavaa ja Haaska tietää, että pärjäisi paremmin, jos omistaisi seuraa - juuri siitä syystä illuusiokettu ei eristäydy muista aivan kokonaan. Seurassa on turvallisempaa ja se toimiikin hyvänä osasyynä sille, miksi Haaska suostuu ottamaan ketään toipumaan vaurioistaan luolaansa. Haaska ei luota vieraisiin, mutta luola on zoroarkin koti ja tuo pyrkii uskomaan, että kykenisi käyttämään ympäristöään hyväkseen, jos tilanne sen vaatisi. Yliherkkyytensä takia zoroark hermostuu helposti toistuvista, säännöllisistä äänistä ja pyrkii välttämään fyysistä kontaktia muiden kanssa. Ei siksi, että se sattuisi, mutta etenkin vieraiden kanssa se on epämiellyttävää ja hyvin ahdistavaa.

Haaska on hyvin tietoinen kaupungissa vallitsevista jengisodista, pyrkien sivuuttamaan kummatkin osapuolet. Jos eksyvät zoroarkin asuttamaan metsikköön loukkaantuneina, niin kyllä tuo heitäkin auttaa ja kuuntelee, mutta muuten illuusiokettu pysyy puolueettomana. Ihmisissä on paljon pahaa, mutta niin on pokémoneissakin, joten kumpikin osapuoli on Haaskan mielestä vahvasti väärässä. Keskittyisivät enemmänkin tekemään positiivisia muutoksia asioihin, jos välttämättä haluavat kinastella jostakin.
Haaska välttelee ihmisiä parhaansa mukaan ja aina kaupunkiin suunnatessaan tuo valitsee lyhimmän mahdollisimman reitin käydäkseen kaikki tarpeelliset paikat läpi. Apteekki ja pokécenter ovat vakiopaikkoja ja molemmissa rakennuksissa zoroark on tuttu näky hakemassa ensiaputarvikkeita ja muuta tarpeellista - yleensä ne myös saaden. Ne ovat mieluusti ainoat ihmiskontaktit, jotka illuusiokettu suostuu ottamaan, aina kehittäen jostain jotain hyvitykseksi kelpaavaa ihmisille.
Haaska pelkää ihmisiä ja luottaa kyseisiin vielä vähemmän, kuin muihin pokémoneihin. Zoroark silti tietää, että jatkaakseen salaista harrastustaan tohtorina tuon on otettava jonkinlaista kontaktia ihmisiin - ja kirjoitus- sekä lukutaitoisena Haaska pystyy kommunikoimaan ihmisten kanssa kohtalaisesti. Ei erityisen mallikkaasti, mutta tarpeeksi, että ihmiset kykenevät ymmärtämään mitä illuusiokettu tarvitsee sillä kertaa.

Haaskan adoptoi heti pienestä pitäen teini-ikäinen tyttö, jolla oli suuri kiinnostus valokuvaukseen ja oli kaivannut itselleen ystävää, loistavaa kuvauskohdetta jo vuosia. Zorua sai hyvin lempeän kasvatuksen, silti pienen treenauksen kera, että tuosta olisi joskus kehittynyt suuri ja ylväs zoroark. Alkuperäiseltään nimeltä tuo oli Acantha, ja eli hyvinkin lellittyä elämää. Paljon huomiota, hyvä kasvatus, pieni kettu nautti olostaan kameran edessä ymmärtäessään jutun jujun. Aika omistajan kanssa oli mielekästä, milloin pieniä leikkimielisiä otteluita muiden kouluttajien kanssa, milloin vain pelkkää oleskelua.
Haaska silti keksi jos jonkinlaista jekkua omistajansa pään menoksi, vieden tuon välillä hermoromahduksen partaalle tempaustensa kanssa. Zorua muutti ihmisensä kanssa toiseen kaupunkiin toisen aloittaessa taiteeseen painottuvan koulunsa - kettu pääsi myös lukuisten luonnosten kohteeksi, ja kärsivällinen Haaska malttoi pysytellä paikoillaan pitkiäkin aikoja. Tuo oli oikea huomion keskipiste, myös luokassa silloin, kun oppilaat saivat ottaa pokémonit mukaansa luokkaan oleskelemaan.
Haaska kehittyi 14-vuotiaana zoroarkiksi, ollen edelleen kouluttajansa suurin kuvauksen aihe. Acantha oli erittäin ylpeä ulkonäöstään, tummista väreistään ja kouluttajan kekseliäin idea olikin kääntää uuden zoroarkin harjasta niin, että se muodostaisi mielenkiintoisen otsatupsun. Myös Haaska piti ajatuksesta.

Tuo oli kouluttajansa kuvausapulainen joka tilanteessa, toimien myös jonkinlaisena tulkkina kouluttajansa ja muiden pokémonien välillä. Jos jotain harvinaislaatuisempaa oli näköpiirissä, Haaska meni mielellään luomaan keskustelua kaikkien kanssa antaakseen kouluttajalleen tilaisuuden napata elämänsä valokuvan. Vaikka kouluttaja kävikin samalla kurssia opetellakseen taideterapiaa, käytti tuo silti aikaansa luonnon helmassa kuvatakseen pokémoneja.
Kouluttajan valokuvia pääsi taidegalleriaan näytille ja se oli suuri hetki sekä ihmisen, että Haaskan elämässä. Se onnellisuuden tunne, joka pyyhkäisi yli kaksikon huomatessa valokuvan seinällä - päätähtenä zoroark itse. Paljon huomiota kuvalle satelikin - sekä negatiivista että positiivista, mutta pääasiassa positiivista ja ollessaan itsekin paikalla, sai myös illuusiokettu paljon huomiota paikan päälle eksyneiltä.
Kouluttaja oli pätevä pitämään kuvataideterapiaa halukkaille, Haaskan pyöriessä ympärillä maskottina. Jos joku päivä ei taide tuntunutkaan asiakkaan mielestä parhaimmalta vaihtoehdolta, zoroarkin paijaus kävi aina korvaavana tekijänä. Haaskalla oli kaikki hyvin, elämä oikein mallillaan eikä huolen häivää missään.

Muuan vapaapäivä meni parikymppisellä Haaskalla pahastikin pieleen, kun tuo oli valokuvaamassa luonnon helmassa kouluttajansa kanssa. Muuan eriskummallinen seurue pokémoneja, pari vigorothia, scyther ja salamence ja kouluttaja näki sen hyvänä tilaisuutena napata kuvan. Haaska pysyi hiljaa vierellä, mutta kameran napsahdus herätti villien mielenkiinnon - jotka hetken toisiaan silmäiltyään hyökkäsivät ilman sen suurempia varoituksia. Haaska yritti kaikkensa ollakseen tiellä ja päästääkseen edes ihmisensä karkuun, mutta ylivoima kävi liian suureksi. Ties miten monen haavan jälkeen zoroark paiskattiin voimalla päin puuta muiden vaurioidensa kanssa, maailma pimeni silmissä.
Haaskan avatessa silmänsä, tuo ei muistanut mitä teki, tai kuka oli - silti zoroark muisti kouluttajansa, joka makasi vain vähän matkan päässä hyvinkin raadeltuna. Illuusiokettu ryntäsi vaurioistaan huolimatta ihmisensä luokse, pystyen kyllä todistamaan jo sen, ettei toinen siitä enää mihinkään hievahtaisi. Ei niillä haavoilla, kamera oli säpäleinä vieressä ja ihmisiin turvautuen panikoiva zoroark säntäsi takaisin kaupunkiin. Ei vaatinut montaa askelta kaupungin rajojen sisäpuolella saatuaan muutaman ihmisen mielenkiinnon - vieraat ihmiset seurasivat hätiköivää zoroarkia. Tuo johdatti heidät kouluttajansa luokse, katsoen anovasti, suorastaan paniikistaan täristen.
Ihmiset kutsuivat pokémoninsa ulos palloistaan, mutta ei auttaakseen, kuten Haaska oli toivonut. Sen sijaan toiset pokémonit ajoivat illuusioketun kauas pois, tuo kuuli keskustelun perässään siitä, miten tuo zoroark oli vaarallinen.
Miten häntä itseään syytettiin ihmisensä taposta.

Haaska vetäytyi kauas ihmisistä, parantelemaan traumojaan ja haavojaan. Tuo ei muistanut kuka oli, tai mistä tuli, muistikuvat ihmisestä puskivat pintaan kerta toisensa jälkeen ja zoroark oli aivan maassa. Tuolla ei ollut enää tarkoitusta, kettu ei saanut juuri edes kasattua itseään harjoiteltuaan metsikössä. Ainoa syy jatkaa tuntui olevan vain jonkinlainen kosto siitä, mitä ne vieraat olivat tehneet kouluttajalle.
Vaikkei zoroark muistanut itsestään mitään, tuo muisti kyllä hyökänneiden pokémonien kasvot valokuvantarkasti ja aloitti metsästyksen. Ne olivat paikallisia - törmätessään muutaman viikon hakemisen jälkeen vigorotheihin, ne haukkuivat ja ivasivat zoroarkia, miten tuo haaska pystyy edes liikkumaan, eikö se muka kuollut. Haaska otti nimensä siitä, eikä tuntenut missään nimessä armoa hyökättyään ja tuhotessaan vastustajansa, tuodakseen jonkinlaista tyydytystä itselleen sisällään vallitsevaan tyhjyyteen.
Se ei siltikään suonut minkäänlaista tyydytystä, ja järkyttyneenä omasta teostaan zoroark pakeni koko alueelta, vältellen ihmisiä ja kaikkia. Koko sen matkan ajan Haaska yritti koota itsensä, rakentaa jonkinlaisen minäkuvan uudestaan kaiken sen pahuuden keskellä. Tuo oli tehnyt pahaa, kaikki elämä oli liian arvokasta tuhottavaksi - illuusiokettu tajusi sen vain myöhässä, kun oli tahrinut kätensä muiden vereen omaa itsekkyyttään. Haaska ei saanut muistikuviaan takaisin, joutuen elämään uuden nimensä kanssa, kaulassaan kantaen avainta, jonka tarkoitusta ei tiennyt. Tiesi vain, että oli saanut sen ihmiseltään.

Haaskalla oli kolmen vuoden matkansa aikana hyvin aikaa opetella kasvien ja yrttien terveysvaikutuksia - pitkälti kokeilemalla itsellään, joskus harvoin eksyttyään tyhjiin mökkeihin penkomaan paikkoja. Zoroark oli yllättynyt siitä, että osasi lukea, mutta ajatteli sen liittyvän ihmisensä olemassaoloon.
Löydettyään tiensä vihdoin Pokérusin läheisiin metsiin, löysi Haaska itselleen mukavan luolan alueelta, jonka totesi sisältävän paljon hyödyllisiä kasveja. Zoroark ei ehtinyt kauaa asettumaan taloksi löydettyään reviirisodassa vahingoittuneen ursaringin tutkimusmatkallaan, ja erakosta luonteestaan huolimatta tuo hoiti suuren karhun kuntoon tiedoillaan ja taidoillaan. Ursaring oli hyvin kiitollinen kaikesta avusta, ystävystyen Haaskan kanssa ajan myötä.
Haaska auttoi kaikkia löytämiään loukkaantuneita pokémoneja, vieden heitä luolaansa hoivattavaksi ja zoroark löysi siitä itselleen uuden suunnan elämälleen. Ehkä nyt muiden auttaminen korvaisi tehdyt pahat - ja kerran oli itse todennut viiveellä kaiken elämän olevan arvokasta, miksi tuo ei nyt auttaisi kaikkea elämää jatkumaan? Haaska oli vuosien varrella onnistunut kasaamaan itsensä pitkällisen työn tuloksena, jääden pysyvästi asumaan siihen luolaan - ja ollen jopa jokseenkin pidetty.


- Haaska kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä.
- tm-liikkeitä opittu ihmisen kautta sekä muut pokémonit ovat tuoneet palkaksi Haaskan autettua heitä.
- Haaska ei osaa käyttää illuusioitaan kuten haluaisi, vaan ne jäävät aina puutteellisiksi - tai muistuttavat enemmän jotain hirviömäistä sen sijaan, kuin mitä zoroark itse olisi halunnut.
- elää vuoriston läheisyydessä sijaitsevassa luolassa.
- pelkää nykyään kuollakseenkin kameroita.

kyky - illusion
hyökkäykset
Foul Play
Feint Attack
Protect (TM17)
Flamethrower (TM35)
Shadow Claw (TM65)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Haaska - zoroark
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Pokerus the coastal town :: Hahmoesittelyt :: Jengittömät-
Siirry: