Pokerus the coastal town

~ Valinta on sinun ~
 
PääsivuFAQKalenteriHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Neaira - Ninetales

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Bitti

avatar

Viestien lukumäärä : 305
Join date : 28.11.2015
Ikä : 23
Paikkakunta : Joensuu

ViestiAihe: Neaira - Ninetales   Su Syys 25, 2016 7:37 pm



Nimi: Neaira
Ikä: 19-vuotias
Sukupuoli: naaras
Pokemon: ninetales
Tyyppi: tuli


Ulkonäkö:

103cm / 18kg
Muutoin aivan tavallisen näköinen ninetales syntyi ilman takajalkoja ja joutuu nykyään elämään kahden kaarevan proteesin kanssa. Peukaloiden puuttuessa Neaira ei voi ottaa tekojalkojaan irti, sillä niiden kiinnittäminen olisi mahdotonta. Pehmusteistaan huolimatta nuo hiertävät aina silloin tällöin ja tuntuvat kaikin puolin epämukavilta. Talvisaikaan jalaksien pohjat ovat hyvin liukkaat, jolloin Neairan kävelytyyli muuttuu erittäin hankalaksi ellei jopa mahdottomaksi.

Suorastaan kultaisena kiiltävä turkki omaa paksun, silkkisen karvan aina kuonosta jokaisen yhdeksän hännänpäähän asti. Väriskaala on lähes kauttaaltaan kermainen oransseja hännänpäitä lukuunottamatta. Harjas on hieman tuuheampi mitä monella muulla ninetalesilla, mutta muutoin turkki on laadultaan aivan tavallinen. Tietenkään Neaira ei anna karvojensa sojottaa aivan minne sattuu, vaan lukuisten häntien ylläpito käy toisinaan hyvin raskaaksi sekä ennen kaikkea turhauttavaksi.
Naaraan vaaleanpunaiset silmät saavat katseen näyttämään lähes aina hyvin kylmältä tahi vihaiselta.

Warrelta♥


Luonne:


Tämä äkäinen mimmi ei kuuntele ketään arvosta riippumatta: hän tekee kuten itse haluaa, eikä toisilla ole sananvaltaa asiaan. Jos hän haluaa aloittaa sodan, hän myös aloittaa sen. Omasta mielestään hän on myös täysin valtuutettu lopettamaan sotia, jos vain jaksaisi vaivautua. Neairaa voi lievästi sanottuna kutsua röyhkeäksi ja todella itsekkääksi tapaukseksi. Narttu ei turhaan viljele kohteliaisuuksia, kiittele mistään tai toivota edes hyvää huomenta naapuruston vanhuksille. Näiden sijaan narttu puhuttelee kaikkia tasa-arvoisen huonosti niin vittuillen kuin arvostellenkin, unohtamatta vilauttaa sitä raivostuttavaa virnistystään. Toistaiseksi hän ei ole löytänyt syytä käyttäytyä kuten aikuisten kuuluisi ja pahasti näyttää ettei sitä päivää tulekaan. Pentuvuosistaan lähtien hän on ollut hyvin katkeraa sorttia takajalkojensa vuoksi: hänellä on etenkin vaikeuksia hyväksyä toiset ninetalesit. Vaikkei elämä proteesien kanssa poikkea laisinkaan toisten lajitovereiden tavoista elää, Neaira tuntee silti olevansa jollain tasolla puutteellinen. Aivan kuin kaikki katsoisivat häntä alaspäin. Sen huomattuaan monihäntäinen pokemon alkoi käyttäytyä impulsiivisesti kaikkia kohtaan. Rääväsuisista hyökkäyksistä tuli oiva tapa suojella itseään ja jossain vaiheessa siitä muodostui tapa mistä ei pääse eroon. Neaira näykkii, sylkee tulipalloja ja potkii tekojaloillaan kaikkia jotka vähänkään katsovat häntä oudosti.

Voisi kuvitella, että ninetales tukisi muita lajistaan poikkeavia yksilöitä ollessaan itsekin astetta erilaisempi, vaan ei. Neaira halveksuu eritoten erilaisuutta, eikä näin ollen hyväksy esimerkiksi shinyja. Hänen mielestään se on outoa sekä paheksuttavaa, vaikkei eri värityksen omaava voinut itselleen sen enempää kuin Neraira jalattomuudelleenkaan.
Moni pitää ninetalesia läpimätänä persoonana tämän lukuisten vikojen suhteen ja se saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Hän ei tunne myötätuntoa, tai ei ainakaan näytä sitä, eikä kukaan säästy hänen draamantäytteisiltä purkauksiltaan. Neaira suorastaan hakee syytä raivota, syypäätä kenelle äristä ja ketä raahata perässään vallanhimoisesti. Aina silloin tällöin joku päätyy vaaleaharjaksisen pompoteltavaksi, eikä se järjetön vapaudenriisto lopu ennen kuin narttu niin sanoo. Tavallisesti vastentahtoiset kätyrit koostuvat paljon pienempikokoisista pokemoneista, muttei ole ennenkuulumatonta nähdä isompikin olento laahustelemassa hänen perässään – kovaäänisyydellä sekä uhkailulla pääsee pitkälle elämässä. Ylimääräisen itsevarmuuden noustua päähän Neaira on jo alkanut haaveilemaan omasta jengistään, vaan toistaiseksi se on jäänyt vain saavuttamattomaksi haaveeksi. Ei se silti estä häntä valehtelemasta tietämättömille pokemoneille, väittäen toisinaan olevansa niin Duskin kuin Dawninkin johtajatar.

Valehtelu onkin yksi nartun paheista. Ninetales saattaa hyvinkin satuilla omiaan hyötyäkseen jostain tai muuten vain tehdäkseen itsestään näyttävämmän persoonan. Ajan saatossa hänestä onkin muodostunut varsin sulava lurittelija, joten uusien tuttavuuksien kannattaa pitää korvat höröllä valheiden varalta.
Kivikovan kuoren alla saattaa piillä jotain tavallista, esimerkiksi sydän, mutta toistaiseksi kukaan ei ole saanut kettua avautumaan tarpeeksi. Luottamus ei niinkään ole ongelma, vaan Neairan tapa häätää kaikki luotaan pelkällä mulkaisulla. Vaikkei hän itse mitään ystävyyssuhteita haluakaan, saattaisi silti yhden sinnikkään sielun seura tehdä hyvää. Oman terveytensä kannalta nartun kannattaisi jo vähitellen oppia ulos pahoista tavoistaan, sillä ninetalesien väitetty tuhannen vuoden elinkaari tulee muuten olemaan synkkä ja yksinäinen. Ja sitä Neaira syvällä, syvällä sisimmässään on: yksinäinen. Sitä tunnetta hän ei kuitenkaan tunnustaisi omaavan edes niskoista vääntämällä.

Asennevammastaan huolimatta Neaira ei hyökkäile ihmisten kimppuun ihan pienestä, sillä ilman entistä kasvattajaansa hän ei vielä tänäkään päivänä kykenisi kävelemään. Tietty olemassa on poikkeustapauksia aivan kuten pokemoneissakin, mutta suurimman osan ajasta ninetales välttelee humanoideja. Ehkei kyse niinkään ole kunnioituksesta, vaan pelosta. Proteesien menettäminen olisi yhtä kuin kuolema hänelle, eikä sen takia kannata polttaa ihmisolennon päreitä.


Menneisyys:

Pokeruksen laitakaupunkiin syntynyt vulpix oli jo heti alkunsa sisaruksistaan poikkeava puuttuvien takajalkojensa vuoksi, vaan se ei estänyt kasvattajaa rakastamasta tätä iloista karvapalleroa. Neairaksi nimetty kettupokemon vaikutti kaikin puolin tyytyväiseltä elämäänsä, vaikka joutuikin laahaamaan takaruumistaan juoksemisen sijaan aina siskojen kanssa leikkiessään. Alkuun se ei tuntunut haittaavan tätä, sillä muut pienokaiset juoksivat hyvin kömpelösti pienillä töpöjaloillaan. Ajan kuluessa Neaira edelleen laahusti muiden perässä, kun hieman varttuneemmat vulpixit juoksivat jo ketterästi pitkin pihamaata ja jättivät nuorimmaisen kauas taakseen. Toki siskot yrittivät aina silloin tällöin auttaa rampaa, mutta hyvin harvoin kenenkään mielenkiinto jaksoi pysyä yllä puolta tuntia pidempään. Neaira ei tuntenut itseään varsinaisesti hylkiöksi saamansa rakkauden ansiosta, mutta yksinäinen hän silti oli. Pian se yksinäisyys muutti muotoaan katkeruudeksi ja lopulta vulpix lakkasi puhumasta sisaruksilleen. Hän sulkeutui omaan maailmaansa, myrkyttäen ajatuksensa harhaluuloilla sekä lukemalla muiden katseet sääliksi. Tosiasiassa perhe ei säälinyt häntä, vaan päin vastoin yrittivät kannustaa nuorta pemtua haastamaan itsensä ja näkemään elämän hyvät puolet.

Puolen vuoden päästä siskot pääsivät uusiin koteihin uusien omistajiensa hoivaan, mutta Neaira pysytteli kasvattajansa luona henkisesti kahlittuna. Tähän mennessä hän oli katkaissut itsensä kokonaan perheestään ja aukoi päätään heti, kun joku yritti jutella hänelle. Sisarusten lähdettyä talossa vallitsi lähes täydellinen hiljaisuus, sillä nyt rammalla ei ollut ketään kenelle äristä. Vanhemmatkin olivat aivan toisaalla, koska Nerairan kasvattaja ei omistanut heitä. Hetken ajan hän pystyi viimein rauhoittumaan ja elämään normaalisti yhdessä lempi-ihmisensä kanssa.
Neairan omistajava pariskunta oli kuitenkin kahta mieltä tästä uudesta idyllisestä elämästä: miehen, Neairan suosikin, mielestä pentu ansaitsi laadukkaan elämän, kun taas nainen vätti aivan toista. Vaimon mielestä Neairan hoitokuluihin upposi aivan liikaa rahaa ja pentu tulisi päästää kärsimyksistään. Siitäpä vasta riita syntyi kokonaiseksi viikoski minkä aikana talon hiljaisuus tuntui syventyvän entisestään. Neairaa se ei kuitenkaan haitannut, sillä hän ei ymmärtänyt mistä riita edes oli saanut alkunsa.

Siitä vielä viikonkaan päästä hän ei tajunnut miksi istui yksin pienessä pahvilaatikossa bussipysäkin suojissa.

Voisi kuvitella monen käyneen katsomassa tätä laatikkoon hyljättyä pentua uteliaana tai säälien, mutta Neaira ei antanut kenellekään mahdollisuutta siihen. Siinä yksin napottaessaan hän oli jälleen ruokkinut mielensä myrkyllä, kuvitellen nyt tynkäjalkojensa olevan jonkinlainen häpeänaihe sekä pääsyy häätöön. Hänellä ei käynyt mielessäkään, ettei pariskunta todella omistanut tarpeeksi varaa täysin turhaan lemmikkiin.
Jalat, tai niiden puute, olivat siis syy tähän kaikkeen ja Neaira teki kaikkensa pitääkseen huolestuneet ohikulkijat pois kimpustaan. Muristen sekä tulpalleroita sylkien hän onnistui päämäärässään, ainakin toistaiseksi. Eräs pukumies onnistui luikahtamaan vahtivan pokemonin ohitse tämän uinuessa laatikkonsa pohjalla, vaan mies ei ollut näkevinäänkään vulpixia. Ihmismiehen aikomus oli vain istua bussipysäkillä hodarinsa kanssa ja odottaa saapuvaa linjaa.
Piankos nälkäinen pokemon heräsi uniltaan makkaran tuoksuessa kirsuun. Unisena Neaira kömpi ulos laatikostaan, ryömi tiensä pukumiehen luo ja nappasi tuon kengänkärjestä kiinni.

Sitä olisi voinut kutsua onnekkaaksi tapaamiseksi, koska Neaira sai itselleen väliaikaisen kodin. Miehen suoma sääli oli vähäistä nälkään nähden, joten hetken mielijohteesta vulpix oli mieluummin keskittynyt syömiseen kuin ihmisen pois häätämiseen. Näin hänestä tuli suhteellisen varakkaan ihmisen lemmikki…. Noin kahdeksi vuodeksi.

Mies oli mukava suodessaan mahdollisuuden hyvään elämään, mutta proteesit sekä tulikivi taisivat olla ukon pahin virhe vuosikausiin. Ensin tuo antoi Neairalle tulikiven ihan vain halusta saada ninetales lemmikiksi, olihan se nartulle itselleenkin mukava vaihdos. Alkuun kultaharjaksisena olo tuntui mahtavalta, voimakkaalta, vaan sitten tulivat ongelmat: yhdeksän häntää painoivat aivan liikaa ja pakottivat Neairan viettämään suurimman osan ajastaan maaten. Hän ei jaksanut raahata kehoaan häntien laahatessa perässä, mikä puolestaan kävi pahasti itsetunnon päälle. Jälleen kerran se sama negatiivinen ajattelumaailma palasi kuvioihin ja sai pokemonin käyttäytymään aggressiivisesti. Tähän uusi omistaja näki parhaakseen auttaa rampaa hankkimalla mittatilauksella teetetyt tekojalat. Tuntui omituiselta opetella kävelemään muita myöhemmin, mutta siitä huolimatta se tuntui hyvältä. Jalkojen lihaksetkin pääsivät kasvamaan ruipelon mitoista mitä pidemmälle ninetales jaksoi kävellä.
Voiman karttuessa olikin aika opetella taistelemaan lahjaksi saadun Solar Beamin avulla. Valitettavasti voima toi myös mukanaan röyhkeyden. Neaira vähät välitti mitä omistajasta kouluttajaksi muuttunut mies sanoi tai teki, koetellen tuon hermoja päivittäin aina loppuunpalamiseen asti. Ei vaadittu kuin napakka niskaote ja ninetales lensi kaaressa lähimpään pöpelikköön ihmisen huudellessa herjauksia ilmalennon aikana. Se taisi olla viimeinen pisara myös Neairan käytösongelmalle, sillä siitä lähtien hän teki kaiken oman mielensä mukaan sekä hyväksikäytti saamiaan voimiaan tappelemalla kaikkien kanssa. Tekojalat toivat mukanaan sitä itsevarmuutta mikä häneltä pentuna oli puuttunut ja antoi itsekkäälle luonteelle mahdollisuuden suorastaan räjähtää käsiin.

Vuosikymmenenkin jälkeen Neaira käyttäytyy aivan yhtä hallitsemattomasti, havitellen nyt Pokeruksen pimeitä kujia itselleen yhdessä mukaan pakotettujen ventovieraiden kanssa.  


Muuta:
- Ei pysty uimaan, mutta osaa kellua
- Suojaa itsensä vesisateelta piiloutumalla häntien alle
- Vilustuu herkästä

Kyky: Flash Fire
Iskut:
- Grudge
- Hex
- TM22 Solar Beam
- Flame Burst

Neaira, tiedot ja kuvat c. 8Bit.party

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://8bit-party.deviantart.com/
 
Neaira - Ninetales
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Pokerus the coastal town :: Hahmoesittelyt :: Jengittömät-
Siirry: