Pokerus the coastal town

~ Valinta on sinun ~
 
PääsivuFAQKalenteriHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Lilione - alolan ninetales - Dawn

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
warblinded

avatar

Viestien lukumäärä : 554
Join date : 10.12.2015
Ikä : 20

ViestiAihe: Lilione - alolan ninetales - Dawn   Su Tammi 08, 2017 9:23 pm

pokemon - (alolan) ninetales
tyyppi - jää/keiju

nimi - Lilione
kutsutaan - koko nimellään, ystävien kesken vain Lione riittää
ikä - 32
sukupuoli - naaras
jengi - Dawn
asema - tavallinen jäsen

ULKONÄKÖ
- kuva -
120cm/30kg
Lilione on tyypillistä lajitoveriaan korkeampi, ottaen kaiken ilon irti ylimääräisestä korkeudestaan. Hyvä ryhti ja kehoon suhteutetusti pitkät jalat ovat ninetalesin suuri ylpeydenaihe, perusilmeen ollessa tyyni ja ystävällinen.
Lilionen kasvot ovat pitkähköt ja sirot, kuono kapea ja tummansiniset silmät ovat lievä poikkeus muihin alolan ninetaleseihin vertailtuna. Tummemmat sirppikuviot kasvojen molemmilla puolilla silmäkulmien lähistöllä, tummemmat korvanpäät ja varpaat erottavat tuon muista helpostikin. Kaula on pitkähkö ja siro, rintakehän ja harjaksen karva on pidempää ja kärjistään aaltoilevaa, harjaksen latvat vaalenevat täysin valkoisiksi asti muun haaleansinisen seasta. Koko keho on kevyen näköinen, selkä notkolla, tehden Lilionesta hieman takakorkean näköisen - hoikka keho ei siltikään tee keijuketusta lihaksetonta. Pehmeän turkin päällä piilee lihasta erityisesti lavoissa, jättäen takaosan huomattavasti kevyemmän näköiseksi.
Jalkojen väri noin puolivälistä asti vaalenee valkoiseksi varpaita kohti, mutta kuten mainittu, on Lilionen varpaat tummempaa sävyä. Ninetales omaa kaikki yhdeksän häntää, mutta typistettyinä tuon aivan omasta tahdostaan, silti häntien päät vaalenevat selkeästi valkoisiksi. Kevyen rakenteensa myötä Lilione on nopea ja ketterä, vaikka itse fyysiset hyökkäykset eivät kuulukaan keijuketun vahvuuksiin - mitä kauempaa pystyy hyökkäämään, sen parempi.
Ninetalesilla on tumma panta hopeanvärisin kuvioin, josta roikkuu ties mitä sinertäviä koristekiviä ja kaksi korua kummassakin korvassa, jotka toinen käsistään kätevä pokémon on tuolle tehnyt. Lilione on myös helposti nähtävissä ties mitä muuta koristusta yllään, mutta korvien korut ja panta ovat vakio, eikä niistä luovuta koskaan.


LUONNE
Lilione tiedetään sosiaalisena ja hyväntahtoisena, joskin aika-ajoin hieman temperamenttisena tapauksena. Ninetales on helposti lähestyttävissä kenen tahansa toimesta, pyrkien antamaan itsestään ystävällisen ja lämpimän kuvan. Tuttuja on mukavaa haalia, onpahan aina jonkinlaista seuraa tarjolla tilanteessa kuin tilanteessa. Lilione pyrkii ajattelemaan muiden parasta - tai ainakin mikä hänen itsensä mielestään on parasta toisille - ja ilmaisee sen hyvin selkeästi sanoissaan ja teoissaan. Sosiaalisia taitoja löytyy, keijukettu osaa lukea muita tarpeeksi tietääkseen, mitä toiset mahdollisesti haluavat kuulla, mutta eri asia, jaksaako siitä välittää. Joskus kyllä, joskus ei.
Lilionen voisi laskea hieman tunnekylmäksi ja empatiakyvyttömäksi. Ei väliä, mitä ninetales tekee, jos tuo saa jonkun vihat niskoilleen, ei keijukettu kykene käsittämään syytä - ei, vaikka olisi tappanut jonkun läheisen kyseisen silmien edessä. Lilione uskoo vakaasti muiden vain ylireagoivan tuon tekoihin, ei ole niin vakavaa, tuo on kyvytön asettamaan itseään muiden asemaan. Ninetales ei aina kuitenkaan ajattele sanomisiaan ihan loppuun asti, saattaen vahingossa loukata herkkänahkaisimpien tunteita sitä edes ymmärtämättä. Sen sijaan Lilione ei itse suvaitse pahaakaan sanaa itseään kohtaan ilman, että antaa yhtä karua palautetta takaisinkin. Suuttuminen sen sijaan onkin harvinaisempaa herkkua, mutta ei missään nimessä suositeltava vaihtoehto, ninetales varmasti tekee sen jälkeen kaikkensa, että toisen elämästä tulisi mahdollisimman tuskallista ja piinaavaa - niin henkisesti kuin fyysisestikin, piittaamatta siitä, kärsivätkö sivullisetkin.

Lilione ei anna minkään tulla itsensä ja tavoitteidensa väliin - vaikka se vaatisi mitä. Jos ninetales jotain haluaa, se myös saavutetaan keinolla millä hyvänsä, eikä ole väliä, vaikka tuon täytyisi tappaa sen puolesta. Keijuketulla on tapa haaveilla suuresti, luoden tavoitteita jopa mitä kaukaisimmista ja epätodennäköisistä asioista, joiden olemassaoloa kyseenalaistaisi moni hieman tervejärkisempi. Lilione on monesti kuullut, että täytyisi pitää jalat maassa, mutta se ei tule missään tapauksessa kysymykseenkään, tuo pitää itseään urheana ja todellisena luovuuden esikuvana.
Lilionen luulisi olevan tyytyväinen varkauksiin ja unelmiin, jotka on jo elämänsä aikana saavuttanut, mutta ne eivät riitä. Ninetales vaatii lisää, entistä suurempia ja kauniimpia onnistumisia, vaikka ei tietäisikään, miten ne toteutuisivat käytännössä. Siinä vaiheessa luovuus pääsee kehiin, ja kettu ottaa ilon irti kaikesta ja kaikista, mitä vain koskaan irti saa. Lilione ei kuitenkaan ole niin julma, että jättäisi muut onnistumisen riemunsa ulkopuolelle, vaan jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Jopa silloin, kun toinen osapuoli on pakotettu mukaan tuon tai tuon läheisten henkeä uhkaamalla. Ehkä julmaa, mutta ninetales näkee sen vain välttämättömänä uhrauksena suuren unelmansa toteuttamiseen.
Positiivinen puoli on, että Lilionen suurin unelma vaihtelee aktiivisesti, saaden tuon mielenkiinnon jakautumaan monelle eri asialle yhtä aikaa. Huono puoli? Ninetales ei luovu yhdestäkään haaveestaan, ennen kuin se on edes puoliksi suoritettu. Keijukettu on hyvä järjestelemään montaa asiaa samaan aikaan, vaikka joskus sekoittaakin ajatukset ja asiat keskenään.

Keijukettu on suorastaan tyhmänrohkea, liittyi asiaan ties mikä veto. Jos lause alkaa sanoilla "et uskalla", on Lilione tekemässä sen jo, ennen kuin lause saadaan edes loppuun, ninetales ei niin piittaa seuraamuksista. Kunhan tuo pääsee todistamaan itseään, niin kaikki on ketun maailmassa hyvin ja maailmassa on rauha.
Lilione on silti fiksu, eikä kovinkaan helposti huijattavissa. Aivot raksuttavat tarpeeksi, että keijukettu on tarpeeksi äkkiä kartalla, jos joku haluaa vain hyötyä tuosta yllyttämällä typeryyksiin. Reaktio tilanteeseen riippuu vahvasti siitä, huvittaako ninetalesia silloin nähdä, mihin toisen hyötymisyritykset loppupeleissä edes johtavat - mutta takaisin maksetaan korkojen kera. Lilione tunnettiin kotialueellaan kierona ja petollisena akkana, joka kyllä keksi ties mitkä temput ja juonet maksaakseen takaisin, jos joutui melkein huijatuksi. Myös taisteluissa ninetalesin kierous on suotavaa huomioida, Lilione pelaa hyvin likaisesti, tuntematta minkäänlaisia reilun pelin sääntöjä. Pääasia on vain, että vastustajasta ei jää jäljelle mitään - keijukettu pyrkii myös parhaansa mukaan käyttämään ympäristöään hyväkseen edesauttaakseen omaa pärjäämistään.
Lilione kokee suureksi häpeäksi, jos joutuu perääntymään taistelusta pelastaakseen oman nahkansa. Ninetales ei ole niin itsetuhoinen, että taistelisi selkeää ylivoimaa vastaan, vaikka häpeääkin syntymäänsä vielä pitkään paon jälkeen. Sellainen nöyryytys olisi tietysti maksettava takaisin, mutta osaa Lilione jopa joskus antaa suosiolla olla, jos se uhkaa omaa henkeä liikaa.

Lilione ei ehkä ihastu niin helposti, saatika rakastu, mutta ei se mahdotontakaan ole. Sääli kyllä, ei keijuketun näkemys siitä, miten muita kuuluisi kohdella, muutu siitä yhtään mihinkään. Ninetales vain toteaa asian toiselle osapuolelle ilman sen suurempia murheita, harvemmin vaivautumatta edes haaveilemaan moisesta turhuudesta. Lilione kokee pärjäävänsä huomattavasti paremmin ilman vakituisia suhteita, mutta jos toinen vastaa tunteisiin, ei ninetales ylimääräisestä hellyydestä ja huomiosta kieltäydykään. Miten luotettava kumppani Lilione on, jääkin sitten ihan omaksi mysteerikseen - ei nimittäin erityisen. Keijukettu on tiedettävästi vaatinut myös rakkaitaan sekaantumaan ties mihin typerään, vaikka käyttääkin huomattavasti hellävaraisempia keinoja niitä kohtaan. Ninetales osaa olla myös kamala, esittäen vastaavansa jonkun toisen yksipuolisiin tunteisiin, eikä Lilione itsekään ole täysin varma syistään tehdä niin. Se vain tapahtuu, eikä keijukettu asiaa pahemmin vaivaudu katumaankaan - meni jo, mitä sitä turhia itkemään.
Ystäviään Lilione kunnioittaa ja kuuntelee, mutta ei vaadi niin ihmeitä päästä ketun suosioon. Riittää vain, että tulee juttuun ja pystyy kehittämään kestävän luottamuksen - mikä Lilionen tapauksessa on kyseenalaista - niin kaiken pitäisi olla hyvin. Ystävät eivät siltikään saa olla esteenä ninetalesin haaveille ja mukana on oltava, jos Lilione auttavaa kättä tarvitsee, joko vapaaehtoisesti tai vaadittuna. Keijukettu joskus harvoin kyseenalaistaa tapojaan toimia, mutta usein kykenee sivuuttamaan puutteellisen omatuntonsa ja jatkamaan toimintaansa kuten tykkää.

Lilione uskoo vakaasti, että jopa kyseenalaistettavan toimintansa kanssa pyrkii vain ajattelemaan muidenkin etua ja parasta. Keijukettu on sokea sille, miten muita vahingoittavaa tuon toiminta on, ja vaikka siitä joku yrittäisikin selittää, ei ninetales ottaisi sitä kuuleviin korviinsa. Mitäpä muut tietäisivät, kyllä Lilione tietää huomattavasti paremmin mikä on heidän parhaakseen, eikä väliä, vaikka koko kaupunki olisi eri mieltä!
Keijukettu pitää itseään muutenkin erittäin hyvänä ja melkeinpä pyhänä, kokien Dawnin itselleen mieluisammaksi vaihtoehdoksi. Ei Duskin jäseniäkään halveksuta, jokainen tyylillään, eikä Lilione ole läheskään niin tarkka kenen kanssa pyörii, kuin mahdollisesti pitäisi. Jengillä ei merkitystä, kunhan jotain seuraa - ja hyötyä - muista saisi irti. Suhtautuminen ihmisiin on hieman ailahtelevaista, ilman mokomia turhuuksia ei Lilionella olisi kauniita tavaroita vietäväksi, mutta toisaalta ne typerykset ovat aina keijuketun tiellä. Ninetales ei hyökkää ihmisten kimppuun vain huvikseen, sille on oltava jokin syy, mutta tuon tuntien syy voi olla mitättömin asia koskaan.
Lilionea ei voi siis hyvällä tahdollakaan kutsua millään tavalla hyväksi dawnilaiseksi, vaikka sellainen uskookin olevansa. Aatteet eivät vain mene kyseisen jengin kanssa yksi yhteen, mutta se ei ole este, eikä edes hidaste, ninetales tekee kyllä mielellään jengin tehtäviä tappaakseen aikaansa ja pohtiessaan seuraavaa suurta unelmaansa.

MENNEISYYS
Lilione syntyi kauas lämpimien seutujen vuoristoon, isä bearticille ja äiti ninetalesille. Pieni vulpix omisti veljenään itseään vanhemman cubchoon, joka tuntui olevan vanhemmilleen hitusen kateellinen pikkusiskon saamasta huomiosta. Molempia huomioitiin tasapuolisesti, mutta kaikki huomio Lilionen suuntaan tuntui olevan alkuun pienen karhun mielestä liikaa. Se ei erityisemmin kärjistynyt, toinen vain pyrki ignooraamaan pienen jääketun parhaansa mukaan.
Lilione silti alkoi kasvamaan kieroon jo nuorena, saaden etenkin lempeämmän isänsä tekemään, mitä koskaan toivoikin. Cubchoo oli alkanut jo hyväksymään pikkusiskonsa, saaden täsmälleen saman kohtalon Lilionen maaniteltavana. Ainoa, joka tuntui asiasta olevan kartalla, oli äiti, kuitenkaan mitään sanomatta - toinen vain seuraili tilannetta, vain pohtien, mitäköhän tuosta ketunryökäleestä koskaan kehkeytyisi. Ninetales ei ollut erityisen pettynytkään lapsensa toimintaan, lähinnä vain kiinnostunut, mitä Lilione pystyisi koskaan elämässään saavuttamaan tuolla tavalla.
Lilionelle selvisi jo varhaisessa vaiheessa, miten äiti johti pientä varasklaania alempana kaupungissa isän selän takana, ja samoin isoveli jätettiin tämän tiedon ulkopuolelle. Reippaasti kasvanut vulpix pääsi kerran matkaan esiteltäväksi muille jäsenille, ja ninetales äärimmäisen ylpeänä kertoili jäsenilleen tyttärestään, josta pystyisi odottamaan jotain suurta ja hienoa, mahdollista seuraavaa johtajaakin. Hämmentynyt pikkukettu vain silmäili vieraita, yrittäen hieman epäröiden vastailla mahdollisiin kysymyksiin - ja suureksi yllätykseksi Lilione haluttiin mukaan pienemmälle tehtävälle, vain opetusmielessä, miten se toimisi. Yksi tehtävä muuttui pian kymmeneksi, vulpix ei ollut myöntynyt tähän, mutta teki sen silti äitiään miellyttääkseen.

Sama meno jatkui edelleen isän selän takana, Lilione alkoi viihtymään kaupungissa jopa äitiään enemmän ja käytti 15-vuotiaana tilaisuuden kehittyä ninetalesiksi hyväkseen päästyään käsiksi jääkiveen. Beartic ja cubchoo alkoivat epäilemään jotain olevan meneillään, kun isän lellikki palasi takaisin kotiin ylväänä ninetalesina, jonka omahyväisellä virneellä ei ollut rajoja. Äiti kieltäytyi kommentoimasta sitä puolisolleen, antaen tyttärelleen kuitenkin suuret kehut, kun perheen miehet selkänsä käänsivät.
18-vuotias Lilione tutustui marowakiin, Keoneen, joka oli varasklaanin uusimpia jäseniä. Toinen lyöttäytyi heti ninetalesin seuraan, alkuun tosin sattuen luulemaan Lilionen olevan johtaja, mutta väärinkäsitys tuli selvitettyä äkkiä. Ei sillä, silloin ensimmäinen ajatus johtajaksi pyrkimisestä heräsi keijuketun mielessä, mutta sitä varten pitäisi hankkiutua omasta äidistä eroon - tai vain pakottaa toinen alas paikaltaan. Lilionen pitäisi miettiä tekonsa tarkkaan - sitä ennen hankkiutuen eroon häntiensä ylimääräisestä pituudesta. Ihmisistä siihen ei ollut, kipeää se teki, mutta ninetalesin mielestä ratkaisu oli huomattavasti järkevämpi, kun ei ollut kasa häntiä tiellä.
20-vuotiaana lipsahdus tapahtui teennäisen vahingossa, ja isälle selvisi asioiden oikea laita. Lilionesta oli kasvatettu varas, äitinsä omakuva ja beartic raivostui, ottaen kohteekseen suoraan tuon äidin. Ninetales vain seurasi vierestä, miten tilanne kehkeytyi suorastaan fyysiseksi taisteluksi, myös bearticiksi kehittynyt veli ei osannut muuta, kuin katsoa vanhempien taistelua. Veli tiesi sen - juuri sitä Lilione oli halunnutkin, ninetales näki sen veljensä katseesta.

Tunnelma kotona oli jäätävä muunkin kuin sään puolesta, mutta se ei paljoa Lilionea haitannut. Molemmat vanhemmat vain pahoittelivat lapsilleen, että hieman suuttuivat, mutta kumpikaan ei puhunut toisilleen sanaakaan - eikä äitiä näkynyt paljoakaan klaanin parissa, ninetales "uhrautui" ottamaan vanhempansa paikan varasklaanin johtajana. Lilione oli huomattavasti tehokkaampi johtaja, omistaen mielessään aina suunnitelman jos toisenkin varkauksille ja ties mille tuhoille, eikä aika käynyt varkailla missään nimessä pitkäksi. Ne harvat kerrat, kun äitikin vaivautui paikalle, muut olivat alkaneet kuuntelemaan Lilionea paljon mieluummin.
Äiti ei tajunnut, mitä oli tapahtunut, mutta oli vain ylpeä tyttärensä omatoimisuudesta. Keone oikeana kätenään Lilione pärjäsi missä tilanteessa vain, jakaen synkimmätkin salaisuutensa marowakin kanssa. Koko varasklaanin touhu alkoi lipumaan hieman synkempään suuntaan, kun satunnaisia vastaantulijoita pakotettiin mukaan - ei jäseniksi, vain yksittäisiä tehtäviä varten, erityisesti Lilione harrasti moisten vaatimusten asetuksia. Kukaan ei siltikään tuominnut.
Äiti lakkasi olemasta ylpeä tyttärestään tajutessaan sen ja ymmärtäen, miten kieron kakaran oli elämäänsä saanut. Tuo yritti tehdä asialle jotain veljen voimin, puhua Lilionelle jotain järkeä, mutta se oli turhaa. Tytär ei kuunnellut perhettään sekuntiakaan, veli hyökkäsi turhautumistaan - aina ninetalesin seurassa roikkunut Keone astui väliin ja hyökkäsi veljeä vastaan. Äiti vain huusi tyttärensä nimeä, miten tämä oli hulluutta, Lilionen pitäisi käyttää aivojaan ja harkita hieman tarkemmin mitä halusi, halusiko tuo ihan oikeasti tehdä jotain niin typerää. Veli ei osannut lopettaa hyökkäystään, vasta, kun beartic makasi henkihievereissään maassa Keonen edessä, ymmärsi äiti, että oli menettänyt lapsensa ties mille pahalle.

Lilione sai jatkaa klaanin johtajana, koskaan enää perhettään näkemättä. Se tuntui hieman yksinäiseltä alkuun, mutta ninetales tottui siihen nopeasti marowakin tuella - eihän tuo tarvinnut muuta paikkaa, mihin mennä. Vuosien varrella mitään erikoista ei tapahtunut, varkauksia ja tuhotöitä kaupungissa jatkettiin samalla, kun Lilionella oli juttua yhden jos toisenkin kanssa, syystä tai toisesta.
Kolmekymppinen Lilione joutui surukseen toteamaan, että alkoi olemaan ihmisten keskuudessa jo liiankin tuttu naama. Kaikki pystyivät arvaamaan, että ketulla oli pahat mielessä, kun ninetales edes näyttäytyi ja kyseisessä kaupungissa tuota pidettiin todellisena pahanilmanlintuna. Ihmiset olivat tosiaan saaneet tarpeekseen, alkaen jo tarjoamaan palkkioita sille, joka toisi keijuketun elävänä tai kuolleena, kunhan mokomasta riesasta vain pääsisi eroon. Se keräsi ties mitä rankkuria ja metsästäjää kaupunkiin, Lilione päätti asiaa tarkemmin harkitsematta jättää varasklaaninsa oman onnensa nojaan, kehittäkööt itselleen uuden johtajan jos halusivat vielä jatkaa, mutta ninetales ei vain jäisi ihmisten maalitauluksi. Tuo pääsi livahtamaan laivaan, Keonen juostessa perässä, että jos Lilione häipyisi, niin lähtisi hänkin, eikä ninetales siitä erityisemmin pahastunutkaan.
Pari vuotta meni maailmaa matkatessa ja pahennusta aiheuttaen muissakin maailman kolkissa, mihin vain laiva sattui viemään ja keijukettu löysi tiensä Pokérukseen. Ei ollut aikomustakaan jäädä pidemmäksi aikaa mokomaan, mutta ninetalesin mielenkiinnon sai jengikärhämät kaupungissa. Asioihin tarkemmin edes perehtymättä tuo liittyi Dawniin Keonen kanssa, eihän tuolla suoranaisesti mitään ihmisiä vastaan ollut, ihmiset eivät vain tykänneet typerästä keijuketusta.

MUUTA

kyky - Snow Cloak
hyökkäykset
Ice Beam
Extrasensory
Blizzard
Dark Pulse (TM97)
Dazzling Gleam (TM99)

x tunnuskappaleena toimii Stam1na - Elämäsi Repliikki
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Inu
Pääpahis
avatar

Viestien lukumäärä : 2410
Join date : 10.06.2010
Ikä : 22

ViestiAihe: Vs: Lilione - alolan ninetales - Dawn   Su Tammi 15, 2017 12:42 am

Hyväksytty!

_________________
RimeFogoValeriaMyosotis
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://evoluni.deviantart.com/
 
Lilione - alolan ninetales - Dawn
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Pokerus the coastal town :: Hahmoesittelyt :: Hahmohakemukset-
Siirry: